2.2 Vahvuus-, voimavara- ja ratkaisukeskeisyys
Verkkokurssisarjan aikaisemmissa osissa olet oppinut siitä, kuinka toivottua käyttäytymistä tukevan pedagogiikan ytimessä on välittävä ilmapiiri ja myönteinen vuorovaikutus kasvattajan ja oppijan välillä, ja kuinka jokaista korjaavaa palautetta kohden tulisi antaa vähintään viisi myönteistä palautetta. Muistat varmasti, että myönteisen palautteen määrää pitäisi vielä tästäkin lisätä niiden lapsien ja nuorien kohdalla, jotka ovat varhaiskasvatus- tai koulupolkunsa aikana tottuneet saamaan pääasiassa negatiivista ja korjaavaa palautetta toiminnastaan. Vahvuus- ja voimavarakeskeinen pedagogiikka on yksi toimiva keino vahvistaa myönteistä vuorovaikutusta ja välittävää ilmapiiriä sekä lisätä myönteisen palautteen määrää.
Vahvuus- ja voimavaraperustainen ajattelu suuntaa huomion oppijan kykyihin ja vahvuuksiin, nähden erilaisuuden rikkautena ja kunnioittaen jokaista yhteisön jäsentä omana ainutlaatuisena itsenään. Tuomalla esiin näitä voimavaroja ja vahvuuksia voimme aktiivisesti parantaa ilmapiiriä ja luoda toiveikkuutta. Riippumatta siitä, onko oppijalla erityisiä käyttäytymisen haasteita, on ensisijaisen tärkeää vahvistaa sitä, mikä sujuu ja toimii hyvin. Näin tuemme lapsen tai nuoren itsetunnon ja pärjäävyyden vahvistumista. Keskeistä on, että oppija saa kokea olevansa hyväksytty ja arvokas juuri sellaisena kuin on, ja että me aikuiset varhaiskasvatuksessa ja koulussa olemme hänen tukenaan ja turvallisina kasvun mahdollistajina.
Kasvun asenne
Erilaiset tilanteet ja kokemukset muokkaavat oppijoiden käsityksiä itsestään ja mahdollisuuksistaan. Tällä käsityksellä on yhteys kaikkeen toimintaan. Onnistumisen ja oppimisen mahdollisena pitäminen, niin sanottu kasvun asenne (growth mindset), on ajattelutapana hyvinvointia lisäävä. Kasvun asenteen omaksunut oppija uskaltaa tarttua haasteisiin ja kokeilla erilaisia asioita ja toisaalta kasvun asenteen omaksunut kasvattaja jaksaa uskoa muutokseen ja oppimiseen.
Kasvun asenteen vahvistaminen ja ylläpitäminen tukee oppijoiden toivottua käyttäytymistä lisäämällä sekä lasten ja nuorten että kasvattajien toivoa ja uskoa tulevaan. Kasvun asenne voidaan tiivistää sanapariin ”ei vielä”. ”En vielä osaa.”, ”En vielä tiedä.”, ”En vielä onnistu.”, sisältävät kaikki ajatuksen mahdollisuudesta toimia tulevaisuudessa toisin. Vaikka toivottu käyttäytyminen ei vielä onnistuisi, on muutos mahdollinen ja todennäköinen. Muutoksen tapahtumiseen voivat kasvattajat vaikuttaa eri tavoin oppijoiden hyvinvointia ja käyttäytymistä tukevaa oppimisympäristöä vahvistamalla.
Kasvun asenteen merkitys toivotun käyttäytymisen tukemisessa näkyy esimerkiksi verkkokurssin aiemmissa osioissa käsitellyssä tehtävästä tai toimintaan osallistumisesta kieltäytymisestä. Muistathan, että näkyvän käyttäytymisen takana on aina jokin tunne, ja tunteen taustalla puolestaan tarve. Varhaiskasvatuksessa tai koulussa tällaisia tarpeita voivat olla esimerkiksi tarve kuulua ryhmään, kokea edistymistä tai tuntea itsensä arvostetuksi. Kun nämä perustarpeet jäävät täyttymättä, voi syntyä haastavia tunteita, kuten pelkoa epäonnistumisesta, nolostumista tai epävarmuutta. Juuri tällaiset täyttymättömät tarpeet ja niistä kumpuavat tunteet voivat selittää kieltäytymistä – erityisesti, jos aiempia epäonnistumisen kokemuksia ja negatiivista palautetta on jo kertynyt. Tällaisessa tilanteessa pelkkä yrittäminen voi tuntua ylivoimaiselta, jolloin yrittämättä jättäminen ja kieltäytyminen näyttäytyvät turvallisimpina vaihtoehtoina.
Kasvun asennetta ruokkien voidaan tukea näitä ”totaalikieltäytyjiä”. Kun kasvattaja pystyy mentalisoimaan oppijan ajatuksia, tunteita ja tarpeita, hän voi ymmärtää, kuinka lapselle tai nuorelle ei ole mahdollista edes kuvitella onnistuvansa, osaavansa, pystyvänsä tai saavansa valmiiksi. Näin ajatellen kieltäytyminen onkin ihan ymmärrettävä käyttäytymismalli, selviytymismekanismi, joka suojelee. Kun ei yritä, ei voi epäonnistua. Tekemisestä kieltäytyminen on siis oppijan mielestä helpompi, parempi ja turvallisempi vaihtoehto kuin yrittämisestä mahdollisesti seuraavien ikävien tunteiden kohtaaminen.
Mitä kasvattaja voi sitten tehdä? On hyvä huomata, että kun kieltäytymisen syy on syvällä epämiellyttävien tunteiden ja täyttymättömien tarpeiden tasolla, eivät esimerkiksi oppijan mielenkiinnon kohteista poimitut aiheet, kuvatuki tai palkinnot yksinään auta. On tärkeä lähteä tukemaan oppijaa hänen lähtökohdistaan käsin pyrkien ruokkimaan kasvun asennetta ja tukemaan hänen vahvuuksiaan. Kasvattajan tulee nähdä ja sanoittaa oppijan pienetkin onnistumiset ja pienikin oikeansuuntainen yrittäminen. Kasvattajan tulee luoda turvaa, rohkaista, kannustaa ja käyttää kasvun asennetta tukevaa kieltä: ”Minä olen tässä sinun kanssasi, tehdään yhdessä. Et ehkä osaa vielä, mutta voit oppia ja onnistua. Minä autan sinua onnistumaan”. Portaittain ensin yhdessä tehden, sitten tukien ja tukea vähitellen keventäen, voidaan saavuttaa tuloksia tällaisissa haastavissa tilanteissa.
Vahvuus- ja voimavarakeskeisyys
Hyvän ja toimivan huomaaminen ja jokaisen yhteisön jäsenen vahvuuksien pohjalta toimiminen tukevat sekä yksilöiden, lasten ja nuorten sekä aikuisten, että koko yhteisön hyvinvointia. Suomessa kansallisissa varhaiskasvatus-, esiopetus- ja perusopetuksen opetussuunnitelmissa mainitaan yhtenä kasvatuksellisena päämääränä oppijan vahvuuksien tunnistaminen ja löytäminen. Vahvuusperustaisessa kasvatuksessa nostetaan vahvuuksia ja onnistumisia esiin sekä kasvokkain arjen tilanteissa että esimerkiksi digitaalisissa viesteissä, varhaiskasvatus- ja oppimissuunnitelmissa sekä oppimisen tuen asiakirjoissa. Asiakirjoihin kirjattujen vahvuuksien on hyvä olla konkreettisia ja yksityiskohtaisia, jotta niitä voidaan käyttää avuksi oppijan tuen suunnitteluun ja toteuttamiseen.
Luonteenvahvuuksilla on yhteys jo antiikin filosofien tunnistamiin hyveisiin, jotka määritellään tavoiteltaviksi, vahvuuksista muodostuviksi kokonaisuuksiksi, eettisesti ja moraalisesti arvokkaiksi ominaisuuksiksi, jotka palvelevat sekä yksilöä että hänen ympäristöään. Luonteenvahvuudet eivät kulu käytössä ja niiden käyttäminen on ensisijaisesti myönteistä, ne ovat luontaisia ominaisuuksia, jotka vaikuttavat yksilön tapaan toteuttaa itseään.
Luonteenvahvuuksia voidaan luokitella positiivisen psykologian tutkijoiden Martin Seligmanin ja Christopher Petersonin sekä heidän työryhmiensä kehittämän VIA-luokituksen mukaan. Vahvuuksien tunnistamisen voi aloittaa esimerkiksi kysymällä mistä tekemisestä oppija nauttii, missä hän kokee olevansa hyvä tai mihin hän keskittyy mielellään. Vahvuuksien tunnistamiseen on maksutta verkossa VIA-testi, jonka kysymyksiin vastaamalla saa koonnin omista ydinvahvuuksistaan. Omien tietojen ja kielivalinnan jälkeen pystyy valitsemaan, haluaako tehdä 8-17-vuotiaiden vai aikuisten kyselyn.
Vahvuuksien tunnistaminen ja mahdollisuus käyttää niitä koulutyössä lisäävät tutkitusti onnellisuutta, hyvinvointia ja koulussa viihtymistä, sekä lisäksi erityisesti pojilla vähentävät aggressiivista käyttäytymistä. Vahvuuksien tunnistamisella ja niiden sanoittamisella oppijalle ja myös hänen huoltajilleen on valtava voima myönteisen vuorovaikutuksen ja hyvinvoinnin tukemisessa. Vahvuuksien tunnistaminen auttaa myös meitä kasvattajia rakentamaan hyvinvointia sekä yksilöimään oppijan tukea.
Seuraavalla videolla kasvatustieteen tohtori, erityispedagogi Erja Sandberg kertoo käyttäytymisellään reagoivien lasten ja nuorten vahvuusperustaisesta tuesta.
Videon kesto 16:04.
Ratkaisukeskeinen työote
Ratkaisukeskeisyys on tulevaisuuteen suuntautunut, uusia ideoita etsivä ja esiintuova ajattelutapa. Yksinkertaistetusti ratkaisukeskeisyydessä keskitytään ongelmien ja ongelmapuheen sijasta pohtimaan ratkaisuja ja toivottuja tavoitteita. Ratkaisukeskeisyyden keskiössä on ajatus siitä, että kaikissa tilanteissa voidaan katsoa eteenpäin ja löytää uusia, toimivampia ratkaisuja. Näiden ratkaisujen tueksi on tärkeää tuoda esille haastavissa tilanteissa niitä asioita, joihin voidaan vaikuttaa ja niitä, jotka kaikista haasteista huolimatta sujuvat hyvin.
Ratkaisukeskeisessä ajattelussa ja työskentelyssä tavoitetta voidaan lähteä määrittelemään pohtimalla sitä, kuinka asiat olisivat, jos ne olisivat niin hyvin kuin mahdollista. Näin rakennetaan tietoisesti mielikuvaa hyvästä ja toimivasta tulevaisuudesta. Kun iso tavoitetila on sanoitettu ja kuviteltu, on tärkeää miettiä välitavoitteita. Niitä pieniä askelia, joita pitkin etenemällä toivottu lopputulos voidaan saavuttaa. Keskeistä on lisäksi miettiä tutuksi tulleeseen tapaan niitä taitoja, joita pitää harjoitella, jotta tavoitteet voidaan saavuttaa. Taitojen tunnistamisessa tukena voi käyttää verkkokurssisarjan edellisestä osasta tuttua taitojen ja haasteiden analyysi-lomaketta.
Ratkaisukeskeinen työote painottaa kasvattajan ja oppijan tasavertaisuutta sekä oppijan omien ajatusten, toiveiden ja tavoitteiden kunnioittamista. Sen sijaan, että pitäydyttäisiin tarkoissa ennakkosuunnitelmissa, on olennaista kuunnella aktiivisesti, antaa tilaa tilanteen luontaiselle kehittymiselle ja toimia tavalla, joka parhaiten edistää lapsen tai nuoren tilannetta. Tyypillisiä keinoja tässä työskentelyssä ovat erilaiset kysymykset, kuullun peilaaminen ja syventävät lisäkysymykset
Mahdollisia kysymystyyppejä ovat:
- Avoimet kysymykset: ”Mitä toivot, että tapahtuisi?”
- Selviytymiskysymykset: ”Miten pystyt siihen?”
- Poikkeuskysymykset: ”Mikä kaikesta huolimatta…?”
- Ihmekysymys: ”Jos heräisit aamulla ja kaikki olisi niin hyvin kuin mahdollista, mitä näkisit?”
- Tulevaisuuden muistelu: ”Kuvitellaan, että näemme kuukauden kuluttua. Asiat sujuvat hyvin. Mitä kerrot minulle? Mikä on auttanut muutoksessa?”
Vahvuus-, voimavara- ja ratkaisukeskeisessä toiminnassa keskeistä on lisätä sitä, mikä jo toimii. Tämä saavutetaan tarkkailemalla ja havainnoimalla lasta tai nuorta ja hänen toimintaansa, jotta tunnistetaan hänen arjestaan hyvät ja toimivat asiat. Näihin vahvuuksiin ja onnistumisiin keskittymällä voimme rakentaa kestävää, vahvuusperustaista tukea.
Kuten olet verkkokurssisarjamme aikaisemmissa osissa oppinut, toimivaan toimintaan keskittyminen ja sen sanoittaminen oppijalle on keino lisätä toivottua käyttäytymistä. Ratkaisukeskeisellä koko luokan sosioemotionaalisten ja itsesäätelytaitojen interventiolla voidaan tutkitusti edistää niin oppijoiden keskinäistä kuin oppijoiden ja aikuisten välistä vuorovaikutusta sekä oppijoiden välistä yhteistyötä ja toistensa tukemista. On tärkeää huomata pienetkin toimivat asiat ja kertoa lapselle tai nuorelle huomionsa: ”Huomasin, että hermostuit ja rutistit tehtäväpaperin käteesi. Et kuitenkaan repinyt sitä, vaan laskit takaisin pöydälle, silitit suoraksi ja otit aikuisen avun vastaan.”
Yksittäisen oppilaan tai oppilasryhmän kanssa voidaan käyttää toimivan sanoittamisen lisäksi ratkaisukeskeisestä ajattelusta tuttua asteikkokysymystä. Asteikkokysymyksessä pyydetään oppijaa arvioimaan omaa toimintaansa tai käyttäytymistään asteikolla 1-10. Eri numeroiden kuvauksetkin voidaan miettiä yhdessä oppijoiden kanssa. Yksi voi tarkoittaa esimerkiksi kaikkein aikojen huonointa kuviteltavissa olevaa käyttäytymistä ja kymmenen koko Suomen parasta toimintaa. Asteikon käyttäminen on keino sitouttaa oppijaa oman tilanteensa pohtimiseen ja ratkaisemiseen.
Ratkaisukeskeinen vahvuuksiin ja voimavaroihin keskittyvä ohjaava keskustelu lapsen tai nuoren kanssa lisää oppijan uskoa omiin onnistumisen mahdollisuuksiinsa. Keskustelu voidaan paloitella kuuteen vaiheeseen (mukaillen Furman, 2024):
On hyvä huomata, että mitä isommista oppijoista on kyse sitä enemmän heille on voinut kertyä kokemuksia myös negatiivisista kohtaamisista ja keskusteluista. On tärkeää antaa lapsille ja nuorille tilaa myös kertoa näistä kokemuksistaan, mutta silti koko ajan omalla toiminnallaan valaa uskoa toisenlaisen keskustelun ja onnistumisten mahdollisuuteen. Keskustelun onnistumiseksi lapselle tai nuorelle tulee mahdollistaa kommunikointi ja osallistuminen hänelle itselleen sopivalla tavalla. Kysymykset, kuvat ja piirtäminen keskustelun tukena tai osallistuminen esimerkiksi puhelun tai videopuhelun kautta voivat toimia silloin, kun perinteinen saman pöydän ääressä keskustelu ei toimi. Muista myös aina antaa lapselle tai nuorelle mahdollisuus ottaa itselleen tärkeä henkilö mukaan keskusteluun ja halutessaan myös kieltäytyä keskustelusta.
Kasvun tuen arvioima Lapset puheeksi -menetelmä on yksi keino vahvuuksien ja arjessa sujuvien asioiden huomaamiseen osana kotien kanssa tehtävää yhteistyötä varhaiskasvatuksessa ja koulussa.
Taitojen ja haasteiden analyysi-lomake
Yhteistoiminnallinen ongelmanratkaisusuunnitelma.
Halutessasi lue ja kuuntele lisää:
Terveyskirjasto Duodecim. Luonteenvahvuudet. https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01323
Terveyskirjasto Duodecim. Luonteenvahvuudet, konkreettista tietoa ja esimerkkejä nuorille. https://www.terveyskirjasto.fi/sisalto/luonteenvahvuudet
VIA-vahvuustesti: https://www.viacharacter.org/survey/account/register
Kasvun tuki aikakausilehti. Puheenvuoro. Lapsen puheeksi -menetelmästä tukea vahvuuksien tunnistamiseen ja tukemiseen koulussa. https://doi.org/10.61259/kt.145818
Riikka Riihonen. Lapsen itsetunto kaipaa myönteisyyttä. https://sydan.fi/artikkeli/lasten-itsetunto-kaipaa-myonteisyytta/
Opettajan ilta podcastin vieraana Erja Sandberg. Missä sä oot hyvä? Vahvuusperustaisuus pedagogisen työn menetelmänä. https://youtu.be/Nq5pDhdk1P0?si=TlNestpaL3Zg9u-s
Tässä olivatkin tämän moduulin aiheet. Siirry seuraavaksi muistelemaan oppimaasi.