Motivaatio toivotun käyttäytymisen moottorina
Motivaatiolla tarkoitetaan kiinnostusta ja halua toimia tavoitteiden suuntaisesti, sitoutua ja osallistua toimintaan. Toivotun käyttäytymisen tukemisessa ei voi liikaa painottaa sekä motivaation että sopivan kokoisten tavoitteiden asettelun merkitystä. Motivaation herättämisellä ja ylläpitämisellä on keskeinen merkitys toivotun käyttäytymisen tukemisessa, sillä vaikka käyttäytymisen tavoitteet olisi asetettu kuinka taitavasti, ei niiden saavuttaminen onnistu ilman eteenpäin vievää, voimia antavaa ja toimimaan saavaa motivaatiota.
Motivaatio lisää onnistumisen todennäköisyyttä, ja nämä onnistumisen kokemukset puolestaan vahvistavat motivaatiota. Kun motivaatiota toiminnan muuttamiseen ja tavoitteen eteen työskentelemiseen on, onnistuu oppija siinä todennäköisesti. Toisaalta puuttuva motivaatio saa toivotun toiminnan helpommin unohtumaan ja tavoite jää useammin saavuttamatta. Siksi toivottua käyttäytymistä tukevassa yhteisössä on keskeisen tärkeää tunnistaa niitä tekijöitä, joilla voidaan herättää, lisätä ja ylläpitää oppijoiden motivaatiota.
Motivaatioon liittyen on totuttu puhumaan sisäisestä ja ulkoisesta motivaatiosta, vaikkakin jako todellisuudessa ei ole näin mustavalkoinen, vaan ennemminkin jatkumo täysin motivoitumattomasta tilasta äärettömän motivoituneeseen. Motivaation kehityksessä ulkoisten tavoitteiden muuttuminen vähitellen oppijan sisäisiksi on luonnollinen prosessi. Tämä pätee myös käyttäytymisen tukemisessa, jossa myönteisellä palautteella sekä ryhmä- tai yksilökohtaisilla motivointiohjelmilla tuetaan toivotun toimintamallin oppimista, joka vähitellen muodostuu tavaksi, joka on itsessään tärkeää ja yksilön tavoitteiden tai arvojen mukaista, ja pysyy yllä myös ilman järjestelmällistä palkitsemista.
Autonominen ja kontrolloitu motivaatio
Määttä tutkimusryhmineen (2023) määritteli artikkelissaan suomenkielisiä käsitteitä motivaatioteorioihin liittyen. He suosittelevat käyttämään motivaatiotyypeistä sisäisen ja ulkoisen sijaan käsitteitä autonominen ja kontrolloitu motivaatio. Autonominen motivaatio lisää yksilön hyvinvointia. Se käsittää yksilöstä itsestään lähtevät motivaatiotyypit, jossa
1) toimintaa tehdään sen itsensä vuoksi, koska toiminta tuottaa nautintoa ja on kiinnostavaa,
2) toiminta on yksilön tavoitteiden ja identiteetin mukaista ja
3) toiminta on yksilölle tärkeää ja liittyy hänen arvoihinsa.
Kontrolloidussa motivaatiossa toimintaa voi ohjata joko sisäinen vahviste, esimerkiksi sosiaalisten normien noudattaminen, syyllisyyden tai häpeän välttäminen, tai ulkoinen vahviste, palkkion saaminen tai rangaistuksen välttäminen. Lisäksi määritellään vielä amotivaation tila, jossa toiminnalla ei ole syytä, tarkoituksellisuutta tai kontrollia.
Motivaation rakentumista ja muutosta ulkoisesta sisäiseksi, tai uusin termein kontrolloidusta autonomiseksi, on pyritty mallintamaan ja jaottelemaan jo vuosikymmenten ajan. Motivaation taustalla on nähty olevan erilaisia tarpeita, joiden tyydyttyminen mahdollistaa motivoitumisen sekä hyvinvoinnin ja tavoitteiden eteen ponnistelemisen.
Psykologiset perustarpeet motivaation taustalla
Klassisessa motivaatioteoriassaan Abraham Maslow (1943) käsittelee tavoitteiden eteen pyrkimistä tarpeiden näkökulmasta. Maslow´n teorian mukaan jonkun tarpeen täyttymättömyys voi olla esteenä toisen tarpeen eteen ponnistelulle. Alkuperäisessä teoriassaan Maslow esitteli tarpeet hierarkisessa järjestyksessä:
- fysiologiset tarpeet
- turvallisuuden tarpeet
- yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet
- arvonannon tarpeet
- itsensä toteuttamisen tarpeet
Myöhemmin Maslow totesi, ettei tarpeiden täyttyminen välttämättä etene järjestyksessä alimmasta ylimpään, vaan minkä tahansa tarpeen täyttymättömyys voi korostua ja estää muiden tarpeiden eteen ponnistelemista.
Tällä vuosituhannella keskeisimmäksi motivaatiota selittäväksi teoriaksi on vakiintunut Decin ja Ryanin itsemääräämisteoria. Itsemääräämisteorian taustalla on humanistinen ihmiskäsitys, joka näkee yksilön luontaisesti aktiivisena ja kasvuun pyrkivänä, ympäristöstä kiinnostuneena, omista tarpeistaan ja motiiveistaan käsin ohjautuvana, uutta tietoa hakevana ja sitä soveltavana. Itsemääräämisessä kyse on ennen kaikkea yksilön oikeudesta tehdä itseään koskevat päätökset, valinnanvapaudesta ja toiminnan vapaaehtoisuudesta siten, että päämääräsuuntautunut toiminta on itsesäädellysti mahdollista.
Pienet lapset suhtautuvat lähtökohtaisesti ympäristöönsä uteliaasti, haluavat oppia ja olla yhteydessä toisten ihmisten kanssa. Sosiaalinen ympäristö kotona, varhaiskasvatuksessa ja koulussa voi joko ylläpitää tai latistaa tätä luontaista taipumusta. Koska myös toimijuus ja toimintavalmiuksien tukeminen lisäävät hyvinvointia, korostuu kasvatuksessa ja opetuksessa oppimisympäristöjen muokkaaminen yksilön ja ympäristön vuorovaikutusta tukevaksi, autonomian mahdollistavaksi, oppijan kykenevyyden tunnetta vahvistavaksi ja näin motivaatiota kannattelevaksi.
Varhaiskasvatus- ja koulumaailmassa itsemääräämisteoriaa tarkastellessa on tärkeä huomioida oppijoiden ikä- ja kehitystaso. Mitä esimerkiksi autonomia tarkoittaa missäkin ikävaiheessa? Autonomian tarvetta ei tue liian haastavan tehtävän tekeminen yksin, vaan tärkeää on tarjota sopiva kognitiiviset ja sosioemotionaaliset taidot huomioiva ympäristön tuki, joka mahdollistaa kokemuksen toimijuudesta, kyvykkyydestä ja yhteydestä toisiin.
Kasvattaja motivaatiota tukemassa
Ympäristö voi joko mahdollistaa tai estää oppijan luontaisen motivaation kokemuksen. Motivaation kehittymisessä ja sen kautta esimerkiksi käyttäytymisen säätelyssä olennaista on ympäristön tuki itsemääräämisteorian mukaisille psykologisille perustarpeille.
Motivaatioon vaikuttavat samanaikaisesti useat tekijät, esimerkiksi oppijan yksilölliset tekijät, oppimisen tavoitteet ja tilanteen kannalta tarkoituksenmukainen toiminta. Kasvattajan toiminnalla, opetus- ja ohjauskäytänteillä sekä vuorovaikutuksella on keskeinen merkitys siinä, miten oppijat motivoituvat muuttamaan käyttäytymistään.
Kasvattaja voi tukea lasten ja nuorten motivaatiota laadukkaalla ohjausvuorovaikutuksella ja oppimisympäristöjä muokkaamalla. Selkeästi jäsennetty ja organisoitu turvallinen oppimisympäristö, joka huomioi oppijan ikä- ja kehitystason, tukee oppijoiden kykenevyyttä, omaa toimijuutta ja sosiaalista vastuunottoa. Myönteisellä palautteella ja välittävällä vuorovaikutuksella, sekä oppijan vaikutus- ja valinnanmahdollisuuksia tukemalla puolestaan voidaan tukea autonomian ja yhteenkuuluvuuden tunteita.
Lapsen tai nuoren voimavaroihin suhteutetut tavoitteet ja vaatimukset, jotka edellyttävät sopivaa ponnistelua, lisäävät motivaatiota ja hyvinvointia.
Motivaation ja hyvinvoinnin välille muodostuu tällöin myönteinen kehä, jossa psyykkinen hyvinvointi tyytyväisyys lisäävät motivaatiota, joka mahdollistaa tavoitteiden saavuttamisen, joka puolestaan lisää hyvinvointia.
Mitä hyödyllisemmäksi lapsi tai nuori käyttäytymisen taitojen harjoittelun kokee, sitä paremmin hän harjoitteluun kiinnittyy. Käyttäytymisen muutosta tavoiteltaessa on tärkeää määritellä ja sanoittaa lapsille ja nuorille niitä myönteisiä asioita, joita muutoksesta seuraa. Mahdollisia hyötyjä ja myönteisiä seurauksia voivat olla esimerkiksi uusien ystävien tai arvostuksen saaminen, mukavaan yhteiseen toimintaan, kuten juhliin tai tapahtumiin mukaan pääseminen sekä uusien asioiden kokeminen ja oppiminen. Kasvattaja voi herättää ja ylläpitää lapsen tai nuoren motivaatiota tekemällä tavoitteesta kiinnostavan, vahvistamalla onnistumisen uskoa ja mahdollistamalla edistymisen kokemuksia. Lisäksi on tärkeää tukea valmiutta kohdata epäonnistumisia ja auttaa jatkamaan niistä huolimatta.
Halutessasi lue lisää:
Kasvatuspsykologiaa kaikille! podcast. Psykologiset perustarpeet, oppiminen ja hyvinvointi. https://open.spotify.com/episode/31kvUh4PXik62ZQJPc086Q
Frank Martela: Itsemääräämisteoria. https://frankmartela.fi/2014/04/04/itseohjautuvuusteoria-eli-kolme-vastausta-siihen-mika-tekee-ihmisen-onnelliseksi/
Nyyti ry. Motivaatio. https://www.nyyti.fi/motivaatio-opintoihin-palaajan-paketti/
Mieli ry. Marjo Lehtisen blogi-kirjoitus: Kadonnutta motivaatiota etsimässä. https://mieli.fi/blogit/kadonnutta-motivaatiota-etsimassa/
Motivaation ollessa käyttäytymisen moottori, arjenhallintataidot ovat kuin tiekartta ja polttoaine, jotka ohjaavat ja ylläpitävät matkaa kohti hyvinvointia. Siirrytäänpä siis seuraavaksi tarkastelemaan asioita, jotka tukevat arjen hyvinvointia.