Itsesäätelytaidot
Itsesäätelytaidoilla tarkoitetaan erityisesti lapsen tai nuoren taitoja säädellä tunteita, ajatuksia ja käyttäytymistä. Se tarkoittaa myös kehittyvää taitoa pysähtyä, malttaa mielensä ja jarruttaa toimintaa tilanteissa, joissa ärsykkeet herättävät voimakkaan tunteen ja käynnistävät tarpeen reagoida välittömästi. Varhaiskasvatus- ja koulumaailmassa itsesäätelyn tarve liittyy sekä oppimis- että sosiaalisiin tilanteisiin, joissa tarvitaan muun muassa sinnikkyyttä, turhautumisen, ärtymyksen ja joskus tylsyyden sietämistä. Itsesäätelykeinojen opettaminen ja harjoitteleminen onkin keskeinen osa kohdennettua käyttäytymisen tukea.
Itsesäätelyyn liittyy tunne- ja sosiaalisten taitojen lisäksi myös kognitiivisia sekä käyttäytymisen säätelyn taitoja. Tunteet, ajatukset ja käyttäytyminen muodostavat niin kutsutun kognitiivisen kolmion, jossa yhden kulman muuttuminen vaikuttaa myös muihin.
Itsesäätely mahdollistaa sekä sisäisen tasapainon että yhteistoiminnan toisten kanssa. Itsesäätely ei ole synnynnäinen, muuttumaton ominaisuus, vaan mukautuva, opittava taito. Toiminnanohjaustaidot ja vireystilan säätely ovat keskeisessä osassa onnistuneessa itsesäätelyssä.
Seuraavalla videoluennolla pääset oppimaan lisää itsesäätelystä, kanssasäätelystä ja toiminnanohjauksesta. Kerää itsellesi muistiin keskeisiä asioita itsesäätelyn ja toiminnanohjauksen taidoista, niiden kehittymisestä sekä aikuisen itsesäätelyn vaikutuksesta lapsiin ja nuoriin.
Videoluennon kesto 11:02
Itsesäätetely-videoluennon diat
Vireystilan tunnistaminen ja sääteleminen
Videoluennolla kuulit toiminnanohjauksen vaikutuksesta itsesäätelyn, sekä toiminnanohjauksen ja itsesäätelyn vaikutuksesta käyttäytymiseen. Yksi vahvasti itsesäätelyn taustalla vaikuttava tekijä on vireystila. Erilaiset vireystilat kuuluvat ihmisyyteen ja vireystila vaihtelee päivän aikana luontaisesti. Vireystila vaikuttaa kaikkeen käyttäytymiseemme ja sen tunnistaminen ja säätely vaikuttavat itsesäätelyn taustalla. Vireystilan tulisi varhaiskasvatus- ja koulupäivien aikana olla niin lapsilla ja nuorilla kuin aikuisilla rauhallinen, mutta aktiivinen. Alivireisessä tilassa esimerkiksi väsyneenä tai nälkäisenä toimintaan osallistuminen ja oppiminen on vaikeaa, kuten myös ylivireessä, esimerkiksi levottomana tai kiukkuisena.
Aikuiset pystyvät usein tunnistamaan lapsen tai nuoren vireystilaa erilaisista ulkoisista merkeistä, kuten kehon asennosta ja toiminnan tahdista ja voivat kanssasäätelyn keinoin pyrkiä vaikuttamaan siihen esimerkiksi omaa äänensävyään tai toimintaansa muokkaamalla. Aikuisen tarjoaman säätelytuen lisäksi on tärkeää opettaa lapsia ja nuoria itseään tunnistamaan ja säätelemään omaa vireystilaansa.
Vireysmittari on työkalu vireystilan tunnistamiseen ja säätelyn harjoittelemiseen. Vireysmittari eroaa yleisimmin käytetyistä tunnelämpömittareista siinä, että se ohjaa tunnistamaan myös alivireyden. Sitä voidaankin käyttää joko tunnelämpömittarin sijaan tai sen rinnalla.
Vireysmittari kuvataan usein nelivärisenä, jossa alavireisyys kuvautuu sinisellä (esim. väsymys, hitaus, passiivisuus, motivaation puute), oppimisen mahdollistava vireys (esim. levollisuus, aktiivisuus, keskittyneisyys, uteliaisuus) vihreänä ja pieni ylivireys (esim. jännittyneisyys, innostus, pieni levottomuus tai ärtyneisyys) keltaisena ja oppimisen mahdottomaksi tekevä ylivireys (esim. kauhistus, raivo, impulsiivisuus, levottomuus) punaisena.
Vireysmittariin voidaan värien lisäksi kirjoittaa tai piirtää lasten ja nuorten eri vireystiloissa kokemia tunteita ja tuntemuksia. Näitä voidaan kerätä joko yhden lapsen tai nuoren tai koko ryhmän kanssa. Tärkeää on myös yhdessä pohtia ja kirjata keinoja, joita lapsi tai nuori voi käyttää päästäkseen vihreälle, tavoitteellisen ja keskittyvän toiminnan mahdollistavalle tasolle. Myös nämä keinot on hyvä kirjata vireystilamittarin sopivalle kohdalle.
Lapsen tai nuoren kanssa keskustellen ja kokeillen löytyvät juuri hänelle parhaiten toimivat keinot. Monelle vireyttä nostavia keinoja ovat juominen, syöminen tai liikkuminen, vireystilaa laskevat puolestaan rentoutuminen esimerkiksi rauhallisen, tietoisen hengittelyn tai venyttelyn avulla tai ekstraenergian purkaminen esimerkiksi punnertaen tai muulla fyysisellä aktiivisuudella.
On hyvä oppia tunnustelemaan tuntemuksiaan myös optimaalisessa vireystilassa ja huolehtia esimerkiksi tauotuksesta ennen kuin vireystila pääsee laskemaan tai nousemaan liikaa. Kuormituksen hallinta sekä esimerkiksi aisti- ja aivolepo toimivat ylivirittymisen ennaltaehkäisijöinä. Vaihtelevat ja aktiiviset työtavat sekä tauotus ehkäisevät vireystilan laskemisen.
Vireysmittariin voidaan yhdessä lapsen tai nuoren kanssa tehden kuvata tuntemusten ja tunteiden lisäksi myös toimintaohjeita erilaisiin tilanteisiin. Kuvassa on esimerkki koetilanteita tai luokan edessä esiintymistä jännittävän hieman isomman oppilaan vireysmittarista. Toimintaohjeita kuvatessa on tärkeää valita keinoja, jotka ovat lapselle tai nuorelle toimivia ja niin tuttuja, että hän pystyy niitä hankalassa vireystilassa käyttämään. Henkilökohtainen vireysmittari on hyvä tehdä sellaiseksi, että sitä on mahdollista kuljettaa mukana arjen niissä tilanteissa, joissa sille voi olla tarvetta. Mittarista, sen käyttämisestä ja toimintaperiaatteesta tulee lapsen tai nuoren kanssa sovittavalla tavalla tiedottaa niitä varhaiskasvatuksen tai koulun aikuisia, joille tieto on tarpeellinen. Vireysmittarin käyttäminen muodostuu tavaksi, jos samankaltaista tukea käytetään lapsen tai nuoren eri toimintaympäristöissä, kuten varhaiskasvatuksessa tai koulussa ja kotona. Tällöin se on myös tehokkaampaa. Tämä pätee myös muihin toivotun käyttäytymisen tuen keinoihin.
Toimivien keinojen opettaminen
Keinoja itsesäätelyyn on monia. Jotkut niistä, kuten pienen lapsen nukahtaminen, ovat synnynnäisiä ja toiset, kuten tietoinen hengittäminen tai turvapaikan ajattelu, opittuja. Kuten aikaisemmin ”Haastavaksi koettujen tilanteiden kulku, kesytys ja käsittely” -osiossa opimme, pyrkii jokainen lähtökohtaisesti pysymään säädellyssä tilassa. Säätelykeinoista jotkut ovat toimivia ja suositeltavia, toiset taas vähemmän suositeltavia.
Monet käyttäytymisellään reagoivat lapset ja nuoret pyrkivät itselleen mahdottomassa tilanteessa säätelemään itseään keinoilla, jotka ulkopuoliset kokevat ei-toivotuksi käyttäytymiseksi. Meidän kasvattajien on tärkeä muistaa, että nämä ei-toivotut käyttäytymismallit ovat lasten ja nuorten ainoaksi tai parhaaksi kokemia itsesäätelyn keinoja.
Kun lapsi tai nuori ei tiedä kuinka toimia, menevät hänen aivonsa hälytystilaan, jossa käytettävissä ovat primitiivireaktiot ”taistele, pakene tai jähmety”. ”Jähmety”-reaktio voi näyttäytyä puhumattomuutena tai kieltäytymistä, ”taistele”-reaktio kiroiluna, haukkumisena, käsiksi käymisenä tai tönimisenä ja ”pakene”-reaktio piiloutumisena tai tilanteesta karkaamista.
Kasvattajina meidän tehtävänämme on auttaa lasta tai nuorta poisoppimaan näistä toimimattomista tavoista ja opettaa tilalle toimivia itsesäätelyn keinoja. Itsesäätelykeinojen opettamisessa on tunnistettava tilanteet, joissa lapsi tai nuori on esimerkiksi turhautunut, ärtynyt, pettynyt, jännittynyt tai pelästynyt. Silloin pystytään kohdennetusti pohtimaan tapoja toimia juuri niihin tilanteisiin. Itsesäätelykeinot on hyvä tehdä lapsille ja nuorille näkyviksi erimerkiksi Kun, voin… -lomakkeen avulla. Lomakkeeseen voidaan lapsen- tai nuoren tasoisesti kuvata kuvin ja sanoin tapoja säädellä itseään sekä esimerkiksi paikka, johon voi tilanteessa mennä.
Toimivia keinoja säädellä itseään ovat esimerkiksi:
- jähmettymisen sijaan: rauhoittava palleahengitys, turvapaikan ajattelu tai jonkun tutun ja rauhoittavan asian tekeminen turvallisen olon saavuttamiseksi, esimerkiksi puristelumassat, ”stressilelut”, virkkaaminen tai muu käsillä tekeminen tai esimerkiksi turvamusiikin kuunteleminen tai tuoksun haistaminen
- taistelemisen sijaan: seinän työntäminen, massan tai paperin puristeleminen
- pakenemisen sijaan: poistuminen haastavasta tilanteesta hallitusti, esimerkiksi poistuminen ”vessaan”, käsiä pesemään tai käytäväkävelylle
Lisäksi yleisesti toimivia tapoja ovat esimerkiksi:
- itsensä tsemppaaminen ja voima-ajatukset, esimerkiksi: ”Voin onnistua.”, ”Kaikki menee hyvin.”
- itsensä suojaaminen muokkaamalla osallistumista tilanteeseen tavalla, joka tekee siitä vähemmän hankalan, esimerkiksi oleminen oven suussa, kuulosuojaimien, aurinkolasien, hupun tai päähineen pitäminen
- tuen hakeminen muilta, esimerkiksi tekeminen yhdessä turvallisen pehmolelun, varhaiskasvatuksen tai koulun aikuisen tai vertaisen kanssa
Onnistuneen säätelyn mahdollistaminen
Kokemukset onnistuneesta itsesäätelystä rakentavat lasten ja nuorten kehittyvissä aivoissa säätelystä vastaavia alueita sekä eri aivoalueiden yhteyksiä kerta kerralta vahvemmiksi ja toimivammiksi. Aivojen kehittyessä ja kokemusten karttuessa kanssasäätelyn tarve vähenee ja lapsi tai nuori pystyy haastavassa tilanteessa yhä paremmin itsenäisesti valitsemaan toimivat keinot tilanteesta selviytymiseen.
Kohdennetussa käyttäytymisen tuessa tulee lasten ja nuorten kanssa sopia tavoista, joilla he pystyvät aikuiselle ilmoittamaan, että tarvitsevat apua. Merkkinä voi toimia erityinen kortti tai mikä tahansa sovittu asia. Lapsi voi tuoda ryhmän aikuiselle vaikka pienen pehmolelun kaivatessaan säätelytukea tai laittaa keltaisen tussin pulpetin etureunalla. Kun näistä merkeistä on yhdessä sovittu ja niistä on tarpeellisia aikuisia tiedotettu, saadaan pienillä asioilla tuettua lapsen tai nuoren säätelytaitoja isosti.
Itsesäätelyn tukena voidaan käyttää myös monia muita apuvälineitä, joita on käsitelty verkkokurssisarjamme edellisessä osassa. Kohdennetussa tuessa tärkeää on lapsen tai nuoren kanssa yhteistyössä etsiä ja valita juuri häntä parhaiten tukevat välineet sekä sopia ja tiedottaa niiden käyttämisestä lapsen ja nuoren kanssa toimivia aikuisia.
Lapsen tai nuoren kanssa voi esimerkiksi muokata ryhmässä tai luokassa yhteisesti näkyvillä olevasta säätelytaulusta oman version, josta esimerkiksi ympyröidään tai numeroidaan itselle sopivat säätelytavat. Keinoja valitessa on hyvä lapsen tai nuoren kanssa pohtia, mitkä niistä ovat rauhoittavia ja mitä voi käyttää myös tarvittaessa vireystilaa nostamaan
Lapsille ja nuorille voidaan myös opettaa kohdennetusti heille sopivaa myönteistä sisäistä puhetta – lauseita, joilla he pystyvät tsemppaamaan itseään haastavissa tilanteissa. Tällaisia lauseita voivat olla esimerkiksi:
- ”Minä harjoittelen vielä. Ei haittaa, jos en heti osaa.”
- ”Pystyn kyllä.”
- ”Olen ennenkin onnistunut.”
- ”Pyydän apua ja aikuinen auttaa.”
Itsesäätelyn kohdennetussa tuessa voidaan käyttää myös samoja tavoitekortteja kuin käyttäytymisen tavoitteissa. Lasten ja nuorten kanssa voi toimia myös itsetarkkailuun ohjaaminen. Tämän voi toteuttaa esimerkiksi niin, että oppilas laittaa merkin paperiin aina pyydettyään puheenvuoroa viittaamalla. Näistä merkinnöistä voidaan piirtää esimerkiksi pylväs- tai viivadiagrammeja, jotka konkretisoivat tavoitteessa etenemistä. Itsetarkkailu vaatii sitä, että lapsi tai nuori pystyy tunnistamaan ja erottelemaan toimintaansa sekä muokkaamaan sitä toivotun suuntaiseksi. Aikuista tarvitaan tukena tavoitteiden laatimisessa, myönteistä palautetta ja ennakoivaa ohjausta antamassa sekä onnistumisista palkitsemassa.
Itsesäätely- ja toiminnanohjauslomake
Halutessasi lue ja katso lisää:
Niilo Mäki Instituutti. Itsesäätely on opittavissa oleva taito. https://www.nmi.fi/2025/03/03/itsesaately-on-opittavissa-oleva-taito/
Duodecim. Terveyskirjasto. Itsesäätelykyky. https://www.terveyskirjasto.fi/lnv00003
Itsesäätely ja toiminnanohjaus. Selitysvideo – Leikitään ja keskitytään yhdessä – Niilo Mäki Instituutti. https://youtu.be/EJOOOjG1WBs?si=s3dn0-JQK_Xt1S0N
Your therapy source. Itsesäätely. https://www.yourtherapysource.com/blog1/2024/09/24/where-did-the-ability-to-self-regulate-go/
Your therapy source. Itsesäätelyn tavoitteita. https://www.yourtherapysource.com/blog1/2022/01/24/self-regulation-iep-goals/
Your therapy source. Sosioemotionaalisia tavoitteita. https://www.yourtherapysource.com/blog1/2022/02/11/social-emotional-iep-goals-2/
The zones of regulation. Vireystilan tunnistaminen ja säätely. https://zonesofregulation.com/
The zones of regulation. Tulostettavia materiaaleja itsesäätelyyn. https://zonesofregulation.com/resources/
Seuraavassa osiossa kootaan yhteen sosioemotionaalisten taitojen kokonaisuus lisäämällä tunne- ja itsesäätelytaitoihin ihmissuhteissa pärjäämisen mahdollistavat sosiaaliset taidot.