Uhka-, vaara- ja väkivaltatilanteet varhaiskasvatuksessa ja koulussa
Uhkaavasti, vaarallisesti tai väkivaltaisesti käyttäytyvät oppijat ovat valitettavan todellinen osa päiväkotien ja koulujen arkea. Näiden oppijoiden kohtaamisessa tulee noudattaa aikaisemmin tällä kurssilla opittuja toimintatapoja, panostaa erityisesti hyvään kohtaamiseen ja ennakoimiseen sekä huolehtia kaikkien lasten ja nuorten sekä aikuisten turvallisuudesta. On tärkeää, että ammattilaisilla on riittävät valmiudet kohdata uhkaavasti, vaaraa aiheuttaen tai väkivaltaisesti käyttäytyvä oppija ja että opetuksenjärjestäjä ja työnantaja osaltaan huolehtii kaikkien oikeudesta turvalliseen oppimis- ja työskentely-ympäristöön.
Uhka- vaara- ja väkivaltatilanteissa toimimisessa tärkeimpänä johtoajatuksena pitäisi kaikissa varhaiskasvatus- ja kouluyhteisöissä olla ennakointi ja ennaltaehkäisy. Ennakoivien tekijöiden, esimerkiksi aggression tunteen nousun ja kuormittumisen kasvamisen havaitseminen ja tunnistaminen arjessa on tärkeää. Muistatko vielä verkkokurssikokonaisuuden osassa kaksi esitellyt haastavaa käytöstä ennakoivat tekijät:
Kun haastavaa käyttäytymistä ennakoivat tekijät tunnistetaan ajoissa pystytään estämään aggressiivisen käytöksen muuttuminen väkivallaksi. Kun uhkaava tilanne tunnistetaan varhain, on enemmän aikaa ja mahdollisuuksia vaikuttaa tilanteen kulkuun. Jotta tilanne voidaan pysäyttää, pitää siihen ehtiä vaikuttamaan ennen kuin itsesäätelyraja on ylitetty.
Ammattilaisten tunnistustaitojen lisäksi myös lasta ja nuorta itseään on tärkeää opettaa tunnistamaan tunteitaan sekä omassa mielessä ja kehossa havaittavia aggression nousun merkkejä. Tunteet ja tuntemukset, niin sanotut vaaranmerkit, tunnistamalla on mahdollista oppia vaikuttamaan omaan käyttäytymiseensä, esimerkiksi sanoittamalla tilannetta, pyytämällä apua tai poistumalla tilanteesta.
Tunteet ja niiden takana olevat tarpeet tunnistamalla ja niihin vastaamalla voidaan uhkaava tilanne pystyä pysäyttämään tai estämään kokonaan. Tilanteen kärjistymisen välttäminen edellyttää rauhallista ja empaattista lähestymistapaa. Aikuisen tulee säilyttää oma rauhallisuutensa ja viestiä sekä sanallisella että nonverbaalilla viestinnällä lapselle tai nuorelle turvaa. Aktiivinen kuuntelu ja oppijan kokemuksen ymmärtäminen on keskeistä. Hänen tulee antaa kertoa näkemyksensä ja tunteensa. Jos mahdollista kiihtynyt lapsi tai nuori kannattaa ohjata rauhallisempaan ympäristöön, pois muiden oppijoiden lähettyviltä tai jos tämä ei ole mahdollista, ohjaa muut oppijat pois tilasta.
Oppijantuntemus ja yhteinen suunnittelu tulistuvat ja aggressioherkän lapsen tai nuoren kanssa kanssaan auttaa tilanteiden välttämistä ja niiden selviämistä. Kun tilanteita on pohdittu yhdessä ennakoiden, pystytään haastavaa käyttäytymistä ennakoiviin merkkeihin reagoimaan lasta ja nuorta tukien, suunnitelmallisella tavalla. Yhteinen suunnitelma voidaan yhdessä varhaiskasvatuksen tai koulun ammattilaisten, lapsen, nuoren ja hänen huoltajiensa kanssa kirjoittaa turvasuunnitelmaksi.
Ammattilaisten ja oppijoiden oikeudet ja velvollisuudet
Sekä lapsilla ja nuorilla että aikuisilla on varhaiskasvatus-, koulu- ja työyhteisössä oikeuksia ja velvollisuuksia. Seuraavassa käsittelemme lasten ja nuorten oikeuksia ja velvollisuuksia perusopetusta ohjaavien lakien ja säädösten mukaisesti.
Toimi työnantajan ohjeistuksen mukaan
Kaikissa tilanteissa on tärkeä toimia ensisijaisesti oman työnantajan ja organisaation ohjeiden mukaan. Jos tilanteen rauhoittaminen ei onnistu ja se kärjistyy väkivallaksi, on tärkein tehtävä omasta ja toisten turvallisuudesta huolehtiminen. Väkivaltatilanteessa tulee mahdollisuuksien mukaan välttää fyysistä kontaktia väistämällä, poistumalla tilanteesta ja suojautumalla. Myös hyökkäyksen kohteena tai sivullisina tilanteessa olevia tulee suojata ja auttaa poistumaan. Apua tulee hälyttää mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään.
Pyydä apua
Työyhteisön ohjeissa on hyvä sopia avun pyytämisen tavoista. Varhaiskasvatus- ja alakoulumaailmassa voi sovittuna merkkinä olla esimerkiksi pehmolelun tai oven pielessä säilytettävän kuvakortin vieminen ensimmäiselle vastaantulevalle aikuiselle. Pehmon tai kortin saadessaan toinen aikuinen tietää, missä tarvitaan apua ja pystyy nopeasti toimimaan. Akuutissa tilanteessa puhelimella ilmoittaminen voi olla haastavaa ellei mahdotonta ja siksi on hyvä miettiä myös muita ratkaisuja. Kun sivullinen aikuinen saadaan paikalle, pystytään toimintaa viemään eteenpäin ja yhteisön ohjeistuksen ja tilanteen mukaan ilmoittamaan eteenpäin esimerkiksi esimiehelle tai hälyttämään apua hätäkeskuksesta.
Tarjoa säätelytukea
Jos lapsen tai nuoren itsesäätely pettää ja tilanne muuttuu riehumiseksi ei tällaisessa tunnesäätelyn kaaostilanteessa auta muu kuin säätelyn tukeminen ja ajan antaminen. Kun lapsen tai nuoren omat aivot ovat hälytystilassa, auttaa rauhallinen säätelytukea tarjoava aikuinen lasta tai nuorta säätelemään itseään, rauhoittumaan, pääsemään pois lamaannu-taistele-pakene -tilasta ja tuntemaan olonsa turvalliseksi.
Jotta mieli voi tyyntyä, pitää ensin säädellä tunteen aiheuttamat keholliset reaktiot. Aikuisen tulee tilanteen mukaan miettiä tilanteessa auttavia toimenpiteitä; tarvitseeko lapsi omaa tilaa ja aikaa vai auttaako kosketus, rauhoittavat hengitykset tai liike. Aikuinen, joka yrittää nähdä käyttäytymisen taakse ja auttaa vastaamalla käyttäytymisen takana olevaan tunteeseen ja tarpeeseen, tukee lasta ja nuorta. Kehollisten reaktioiden rauhoituttua myös mieli rauhoittuu, yhteys palautuu ja vähitellen on mahdollista keskustella.
Vaikeiden asioiden käsitteleminen luottamuksellisesti tilanteessa ja sen jälkeen on tärkeää, näin vahvistetaan myös lapsen ja nuoren omien säätelytaitojen kehittymistä. Sanallista tilanteen käsittelyä ei kuitenkaan pidä kiirehtiä. Oppijantuntemuksen avulla valitaan sopiva hetki tilanteen käsittelyyn. Joskus se voi olla esimerkiksi vasta seuraavana päivänä. Tilanteen käsittelyn tarkoituksena on mahdollistaa kaikille eteenpäin pääseminen ja oppiminen.
Ohjaaminen ja rajoittaminen
Tilanteiden muuttuessa väkivaltaisiksi voidaan joskus tarvita rajoittavia toimenpiteitä. Lapsen tai nuoren tuhoava, itseä tai toisia vahingoittava käyttäytyminen tulee pysäyttää. Ensisijainen keino on puheella ohjaaminen. Ohjaamiseen voi liittyä joskus kevyt koskettaminen, esimerkiksi heittävän käden liikkeen pysäyttäminen. Tällaisen kosketuksen tulee olla mahdollisimman kevyttä, lyhytkestoista ja lapsen tai nuoren liikettä myötäilevää. Jos ohjaaminen ei riitä ja tuhoava käytös jatkuu, voidaan tarvita turvaamis- tai rajoittavia toimenpiteitä. Niistä kerromme tässä verkkokurssissa Opetushallituksen ohjeistuksen mukaisesti.
Rajoittamisen tekniikoihin pitäisi kouluttautua ennakoiden ja niiden käytön on aina oltava viimesijainen toimenpide, kun tilanne edellyttää välitöntä puuttumista, eikä oppijan vaaraa aiheuttavan toiminnan estäminen ole muilla keinoin mahdollista. Jos sinulla tai kollegallasi on tarve lisätiedolle ja koulutukselle rajoittamisesta, käännythän esimiehesi puoleen ja pyydät sitä.
Voimakeinojen käyttö on varhaiskasvatuksessa ja koulussa aina poikkeustilanne ja viimesijainen keino, jota säätelevät perusopetus- ja rikoslaki. Fyysistä voimankäyttöä tulee välttää viimeiseen asti, ja sitä saa käyttää vain itsepuolustukseksi tai muiden suojelemiseksi välittömältä vaaralta, kun se on välttämätöntä ja ensin on käytetty kaikki muut mahdolliset lievemmät keinot.
Fyysisellä rajoittamisella tarkoitetaan esimerkiksi kiinnipitämistä. Varhaiskasvatuslaki ei säädä henkilöstön voimakeinojen käytöstä tai lapsen fyysisestä rajoittamisesta. Perusopetuslaissa säädetään opettajan ja rehtorin voimakeinojen käytöstä tilanteissa, joissa oppilas poistetaan luokasta tai muusta opetustilanteesta tai oppilaalta otetaan haltuun aine tai esine.
Koska varhaiskasvatus- ja perusopetuslaki eivät säädä fyysisestä rajoittamisesta tulee sitä käyttää vain äärimmäisissä tilanteissa rikoslaissa säädettynä hätävarjeluna tai pakkotilassa sallittuna keinona, jossa mikään vähemmän rajoittava keino ei auta. Tämä fyysinen rajoittaminen on lainsäädännön näkökulmasta oikeutta puuttua tilanteeseen fyysisesti rajoittamalla ja se koskee yhtäläisesti kaikkia varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen ammattilaisia ammattinimikkeeseen katsomatta.
Lainsäädäntö turvaa kaikille fyysisen koskemattomuuden suojan, eikä opettajalla tai rehtorilla ole velvollisuutta voimankäyttöön. Jos voimakeinoja käytetään pitää niiden olla mahdollisimman passiivisia ja lyhytkestoisia. Keskeisen tärkeää on jo aikaisemmin monesti esillä ollut kasvattajan omien tunteiden hallinta ja maltin säilyttäminen. Avun pyytäminen ennen voimakeinoihin turvautumista on tärkeää senkin takia, että tilanteessa olisi toinen varhaiskasvatuksen tai koulun aikuinen tilannetta todistamassa.
Hätävarjelulla tarkoitetaan jokaisen oikeutta puolustautua oikeudetonta hyökkäystä vastaan, jos oma tai jonkun toisen henki, terveys tai omaisuus on ollut vaarassa. Tärkeää hätävarjelussakin on voimankäytön oikea arviointi ja tehtyjen toimenpiteiden pitää olla suhteessa tilanteen vaarallisuuteen ja ne pitää lopettaa välittömästi, kun niitä ei enää tarvita.
Toiminta väkivaltatilanteen jälkeen
Väkivaltatilanteen jälkeen on tärkeää huolehtia kaikkien tilanteessa olleiden lasten, nuorten ja aikuisten hyvinvoinnista. Aggressiivisesti käyttäytynyt lapsi tai nuori tarvitsee tukea ja apua käytöksensä syiden ymmärtämiseen ja rakentavampien toimintatapojen oppimiseen.
Vuorovaikutusyhteyden uudelleen rakentaminen lapseen tai nuoreen voi olla vaikeaa. Ammattilaisen tulee olla rauhallinen ja sinnikäs, kuunnella ja validoida sekä auttaa lasta tai nuorta muistamaan, että hän on turvassa ja että häntä ymmärretään ja autetaan. Nonverbaalisella viestinnällä on keskeinen merkitys yhteyden rakentamisessa ja esimerkiksi äänen sävy voi olla huomattavasti sanoja merkittävämpää. Arvostava kohtaaminen ja tapahtuneen mielentäminen ja kielentäminen yhdessä lapsen tai nuoren kanssa on tärkeää. Tilanteen reflektoiminen, sen ymmärtäminen ja ajatteleminen sekä tapahtuneesta oppiminen syyttelemättä tai syyllistämättä vievät kokonaistilannetta eteenpäin. Kasvattajien on tärkeä muistaa, että lapset ja nuoret vielä opettelevat taitoja ja tarjota säätelytuen lisäksi jatkossa mahdollisuuksia opetella ja harjoitella puuttuvia taitoja erilaisissa tilanteissa.
Myös tilanteessa paikalla olleille muille oppijoiden sekä aikuisten kanssa pitää käsitellä heidän kokemuksiaan . Koko ryhmän, luokan tai yhteisön on tärkeää palautua tapahtuneesta ja vahvistaa turvallisuuden tunnetta. Restoratiiviset menetelmät voivat auttaa väkivaltatilanteiden jälkikäsittelyssä korjaamaan vuorovaikutussuhteita ja palauttamaan yhteisön tasapainoa. Pedagogisen henkilöstön lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten, esimerkiksi opiskelu- ja työterveyshuollon tuki on tärkeää jälkihoidossa.
Väkivaltatilanteista pitää aina ilmoittaa omalle esihenkilölle sekä tietenkin tilanteessa mukana olleiden lasten tai nuorten huoltajille. Tilanteen jälkeen on tärkeä kerätä tarvittavat todisteet ja tehdä ilmoitukset, esimerkiksi läheltä piti tai väkivaltailmoitus, työsuojeluilmoitus, rikosilmoitus, lastensuojeluilmoitus. Työntekijän on tärkeää ottaa myös tarjottu apu vastaan ja osallistua purkukeskusteluun. Jos tarpeellista, tulee käydä työterveyshuollossa ja toimia sieltä saatujen ohjeiden mukaisesti.
Alla käyttäytymisen kohdennetun tuen kurssilta tuttu huoneentaulu haastavan tilanteen purkuun:
Halutessasi lue lisää:
Opetushallitus. Kiusaamisen, häirinnän, syrjinnän ja väkivallan ehkäiseminen. https://www.oph.fi/fi/ei-kaikelle-vakivallalle
Opetushallitus. Lapsen fyysinen rajoittaminen varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa. https://www.oph.fi/fi/opettajat-ja-kasvattajat/lapsen-fyysinen-rajoittaminen-varhaiskasvatuksessa-ja-esiopetuksessa
Opetushallitus. Oppilaan fyysinen rajoittaminen perusopetuksessa. https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/oppilaan-fyysinen-rajoittaminen-perusopetuksessa
Opetushallitus. Oppilaan oikeudet ja velvollisuudet perusopetuksessa. https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/oppilaan-oikeudet-ja-velvollisuudet-perusopetuksessa
Väestöliitto: KuKiPaSo – keino suuttuneen ihmisen rakentavaan kohtaamiseen. https://youtu.be/YOYud8ip6lY?si=HJ6vE_GflHAWGYxR
Opettaja-lehti. “En saanut puhua lyönnistä” − Koulun väkivaltatilanteet jäävät liian usein käsittelemättä. https://www.opettaja.fi/tyossa/en-saanut-puhua-lyonnista-%E2%88%92-koulun-vakivaltatilanteet-jaavat-liian-usein-kasittelematta/
