2.5 Ongelmanratkaisu

Ongelmanratkaisutaidot ovat taitoja keksiä keinoja selviytyä vaikean tilanteen tai tehtävän edessä. Ongelmanratkaisutaidot ovat selviytymistaitoja, joita meidän kasvattajien tulee opettaa käyttäytymisellään reagoiville lapsille ja nuorille. Niitä tarvitaan niin pedagogisissa kuin sosiaalisissa tilanteissa. Tärkeää on, että lapset ja nuoret oppivat taitoja, joiden avulla pystyvät itse ratkaisemaan ongelmia ja selvittämään ristiriitoja sekä näkemään sen, kuinka ongelmat voidaan ratkaista useilla erilaisilla tavoilla.

 

Ongelmanratkaisutaitoihin liittyviä sosiaalisia taitoja ovat muun muassa kommunikaatiotaidot, konfliktin ratkaisutaidot ja yhteistyötaidot. Lisäksi ongelmanratkaisutaitoihin liittyvät säännöistä ja toimintatavoista sopimisen taidot, korjaavan palautteen ja kritiikin vastaanottamisen taito sekä siihen vastaaminen.

Käyttäytymisellään reagoivilla lapsilla ja nuorilla voi käyttäytymisen sekä itse- ja tunnesäätelyn vaikeuksien ohella usein olla kognitiivista joustamattomuutta. Tämä voi ilmetä esimerkiksi vaikeutena pohtia useita ajatuksia tai ideoita samanaikaisesti, siirtyä alkuperäisestä ajatuksesta toiseen, harkita useita ratkaisuja ongelmaan tai harkita todennäköisiä toiminnan tuloksia tai seurauksia. Ajattelu saattaa olla hyvin kaavamaista, konkreettista ja musta-valkoista.

Näille lapsille ja nuorille rutiinit ovat tärkeitä ja poikkeaminen säännöistä tai alkuperäisestä suunnitelmasta voi saada heidät esimerkiksi hätääntymään tai raivostumaan. Epävarmuuden sietäminen, odottamattomien tilanteiden hallinta, tilanteen vaatimuksiin mukautuminen erityisesti, jos ne vaativat oman toiminnan muuttamista, on vaikeaa. Juuttumis- tai jumiutumistaipumus on myös tyypillistä näille lapsille.

Ongelmanratkaisutilanteissa on hyvä miettiä, minkälaisia vaatimuksia tilanne asettaa lapsen tai nuoren kyvyille. Minkälaisista ongelmatilanteista oppija kykenee selviytymään itsenäisesti ja minkälaista tukea niihin osa-alueisiin tarjotaan, jotka eivät vielä itsenäisesti onnistu. Lapsen tai nuoren edellytyksiä ongelmanratkaisuun pohtiessa tulee ottaa huomioon hänen kykynsä:

 

Ongelmanratkaisutaito prosessina

Yksittäisen ongelman ratkaisemisen lisäksi on tärkeää opettaa lapsille ja nuorille ongelmanratkaisemisen prosessia, taitoja, joita he pystyvät siirtämään tilanteesta toiseen. Ongelmien ratkaisemisen lisäksi tarvitaan taitoja, joilla ongelmia voidaan ennaltaehkäistä sekä taitoja suhteuttaa ongelman vakavuutta. Nämä ovat lapsille ja nuorille työkaluja itsenäiseen ongelmanratkaisuun ja laajemmin elämänhallintaan.

Muistat varmaankin verkkokurssisarjamme edellisestä osasta ongelmanratkaisuprosessin kuusi vaihetta:

 

Kohdennetussa käyttäytymisen tuessa tätä kuusivaiheista prosessia voidaan selventää ja sen muistamista helpottaa jaottelemalla se kolmeen osaan. Nuolikuviossa on havainnollistettu ongelmanratkaisuprosessia liikennevalomallin mukaisesti.

 

Pysähdy

Kaikessa ongelmanratkaisun harjoittelemisessa on keskeistä itsesäätely, ennen kaikkea pysähtymisen harjoitteleminen. Lapsia ja nuoria tulee ohjata tunnistamaan pysähtymistä vaativia tilanteita sekä niihin liittyviä tunteita ja kehollisia tuntemuksia. Tilanteita voivat olla esimerkiksi epäselvyys leikkikaverin valinnassa, erimielisyys tekemisen säännöistä tai tavoista, ja tunteita tai kehollisia tuntemuksia esimerkiksi ärtymys, sydämen sykkeen kiihtyminen tai käsien puristumisen nyrkkiin.

Kun pysähtymisen taito on opittu, on tärkeää lisäksi harjoitella ajattelemista ennen toimimista. Lapsille ja nuorille, jotka joutuvat helposti ongelmatilanteisiin tai reagoivat käyttäytymisellään ja joille omien olotilojen kuvaaminen on haastavaa, voi opettaa yleispäteviä lausahduksia ongelmatilanteisiin. Näiden lausahdusten avulla ongelma ei välttämättä heti ratkea, mutta ne antavat aikaa ongelma-ajatuksen ja käytösreaktion väliin. Mahdollisia lausahduksia ovat esimerkiksi:

• ”Tarvitsen apua”
• ”Tarvitsen tauon”
• ”Jotain on vialla”
• ”En voi puhua siitä juuri nyt”

Näiden yleispätevien lauseiden avulla lapset ja nuoret voivat saada meidät aikuiset pysähtymään vuorovaikutukseen ja ongelmanratkaisuun heidän kanssaan. Yleispätevän lausahduksen lisäksi samassa tehtävässä voi toimia myös ”apua”-kortti tai muu lapsen tai nuoren kanssa sovittu merkki avuntarpeesta (esimerkiksi punaisen korostuskynän laittaminen pöydän yläreunaan).

Harkitse

Ongelmatilanteessa on tärkeä oppia arvioimaan ongelman suuruutta. Onko tämä sellainen asia, johon kannattaa tarttua vai voiko se sivuuttaa? Jos ongelma vaatii tarttumista, on hyvä harjoitella sen suhteuttamista. Kuinka tärkeä asia on itselle? Pitääkö ongelma ratkaista heti vai voiko se ehkä odottaa? Kohdennetussa käyttäytymisen tuessa aikuisen tulee lapsen tai nuoren tukena arvioida, onko lapsella tai nuorella taidot, joita ongelman ratkaisemiseen tarvitaan, ja kuinka paljon tukea hänelle tulee ongelmanratkaisun eri vaiheissa antaa.

 

Toimi

Ongelmanratkaisun tukena on hyvä olla myös konkreettisia, tekstein ja kuvin tuettuja ongelmanratkaisuapureita. Verkkokurssin edellisestä osasta tutusta ongelmaratkaisupyörästä voi  muokata lapselle tai nuorelle kohdennetusti toimivan mallin yhteistyössä hänen kanssaan.

Lasten tai nuorten kanssa voi tehdä myös omia ongelmanratkaisukortteja, joihin kirjoitetaan ja kuvitetaan ryhmälle tai yksittäiselle oppijalle tyypillinen tilanne sekä siihen toimiva ratkaisu.

Ongelmanratkaisutaitoa kohdennetusti harjoitellessa tärkeää on:

1. ymmärtää konteksti, jossa ongelma esiintyy
2. ymmärtää mahdolliset ratkaisut sekä valittuun ratkaisuun johtaneet syyt
3. ymmärtää ratkaisun seuraukset sekä sen vaikutus tapahtumaan
4. korjata vahingot
5. tehdä toimivampi suunnitelma tulevaisuudessa esiintyville vastaaville tapahtumille

 

Pysähdy-harkitse-toimi

Ongelman vakavuus – kissat

Ongelmanratkaisupyörä

Ongelmanratkaisussa ei etsitä voittajia vaan yhteistä ratkaisua. Vaatii taitoja olla kunnioittavasti eri mieltä ja pystyä pääsemään ratkaisuun, joka tyydyttää molempia tai kaikkia osapuolia. Yhtenä aikuisten tehtävänä ongelmanratkaisutaitoja opettaessaan onkin tehdä näkyväksi monet erilaiset tavat ongelman ratkaisuun. Tästä opit lisää seuraavaksi, kun käsittelemme Ross W. Greenen yhteistoiminnallista ongelmanratkaisua (Collaborative Problem Solving, CPS).