1.1 Joustavasti tehostuva myönteinen käyttäytymisen tuki – yksilöity tuki
Tässä verkkokurssikokonaisuutemme neljännessä osassa syvennymme joustavasti tehostuvan käyttäytymisen tuen toimintamallin intensiivisimpään vaiheeseen, käyttäytymisen yksilöityyn tukeen. Vaikka käyttäytymistä tukeva oppimisympäristö ja käyttäytymisen kohdennettu tuki ovat tuttuja jo kurssikokonaisuuden aiemmista osista, on kokonaisuuden hahmottamisen kannalta hyödyllistä palauttaa ne mieliin.
Kuten ehkä muistat, joustavasti tehostuvan tuen mallissa tuen tarpeen kasvaessa tukitoimet vahvistuvat ja yksilöityvät. Käyttäytymisen tuen perusta muodostuu kuitenkin myös kaikkein intensiivisimmässä tuessa käyttäytymistä tukevasta oppimisympäristöstä. Tuen tavoitteena on aina edistää sekä lapsen tai nuoren sosioemotionaalisia ja käyttäytymisen taitojaan, että hänen oppimistaan.
Joustavasti tehostuvassa käyttäytymisen tuessa keskeisellä sijalla ovat ne käytänteet, joilla tunnistetaan tukea tarvitsevat oppijat sekä tarve- ja tietoperustainen tuen kohdistaminen. Toimintamallin perustana on inklusiivinen ja hyvinvoiva varhaiskasvatus- tai kouluyhteisö, jossa käyttäytymisodotukset ovat selkeät ja kaikki aikuiset toimivat johdonmukaisesti ja samansuuntaisesti. Toimivat käytänteet ja henkilöstön osaava toiminta mahdollistetaan toimivalla johtamisella.
Yksilöity käyttäytymisen tuki
Yksilöityä käyttäytymisen tukea tarvitsee tyypillisesti 1–5 % oppijoista eli enimmillään yksi kahdestakymmenestä, usein tätäkin harvempi. Jos yksilöidyn tuen tarve varhaiskasvatus- tai kouluyhteisössä vaikuttaa tätä suuremmalta, on ensisijaisen tärkeää tarkastella ja tarvittaessa tehostaa koko yhteisön, ryhmän tai luokan kaikille suunnattuja toimintamalleja sekä kohdennetun tuen käytänteitä.
Yksilöidyssä käyttäytymisen tuessa keskeistä on tunnistaa oppilaan mahdolliset taitopuutteet sekä ne ympäristötekijät, jotka ylläpitävät ei-toivottua käyttäytymistä. Tavoitteena on poistaa tai vähentää näitä haitallisia tekijöitä, opettaa aktiivisesti korvaavia, toivottuja käyttäytymismalleja ja toimintatapoja, lisätä myönteisen palautteen käyttöä sekä hoitaa mahdolliset puuttumista vaativat tilanteet aina kunnioittavasti ja ohjaavasti.
Käytännössä yksilöity käyttäytymisen tuki rakentuu toimivan, käyttäytymistä tukevan oppimisympäristön ja käyttäytymisen kohdennetun tuen vankalle perustalle. Tuen tulee kattaa koko varhaiskasvatus- ja koulupäivä ja sen tulee sisältää systemaattisia tapoja, joilla:
- opetetaan ja vahvistetaan toivottua käyttäytymistä
- ennakoidaan, estetään ja vähennetään johdonmukaisesti ei-toivottua käyttäytymistä (ns. sammuttaminen)
- seurataan edistymistä ja muokataan tukea sen mukaisesti
Toimiva yksilöity tuki edellyttää tiivistä monialaista yhteistyötä sekä koko yhteisön, lapsen tai nuoren itsensä ja hänen huoltajiensa osallistamista.
Yksilöityä käyttäytymisen tukea saavat oppijat toimivat useimmiten osana isoa ryhmää. Osana ryhmän tai luokan toimintaa voidaan yksilöityä käyttäytymisen tukea tarvitsevan oppijaa tukea esimerkiksi tehostamalla aikaisemmista kurssiosista tuttuja sosioemotionaalisten ja itsesäätelytaitojen opettamista, oppimisympäristön muokkaamista sekä perusopetuksessa esimerkiksi CiCo-menetelmää. Tuen tehostaminen voidaan toteuttaa esimerkiksi lisäämällä sen kestoa ja intensiivisyyttä. Lisäksi esimerkiksi käyttäytymisodotuksista voidaan laatia henkilökohtaiset ja yksityiskohtaiset kuvatuetut toimintaohjeet, joista muistutetaan säännöllisesti ja joiden noudattamista tuetaan ennakoivalla ohjauksella. Onnistumisista ja jo oikeansuuntaisesta toiminnasta annetaan lisätysti myönteistä palautetta.
Yksi vaikuttavaksi todettu yksilöidyn tuen muoto on myös pienemmässä ryhmässä toimiminen joko osa- tai kokoaikaisesti. Pienessä ryhmässä opiskelu voi katkaista ei-toivotun käyttäytymisen kierteen, sillä siellä voidaan oppijalle järjestää yksilökohtaisempaa tukea ja tehokkaasti opetella tarvittavia taitoja. Taitojen kehittymisen jälkeen oppijan on mahdollista onnistuneesti toimia myös osana isoa ryhmää.
Tutkimuksesta tiedetään, että suurin osa niistä oppilaista, jotka pääsivät käyttäytymisen ongelmien tueksi opiskelemaan pienluokkaan riittävän aikaisin, vuosiluokkien 1–4 aikana, pystyivät palaamaan onnistuneesti osaksi yleisopetuksen ryhmää yläkouluun mennessä. Tärkeää oli, että toiminta oli selkeää ja johdonmukaista, ja opettajan sekä koulunkäynninohjaajan yhteistyö perustui yhteisiin kasvatuksellisiin tavoitteisiin, ammatilliseen työotteeseen ja toisen ammattitaidon arvostamiseen. Keskeistä toiminnassa oli myös se, että oppilaalla oli mahdollisuus palata osaksi yleisopetuksen luokkaa.
Toiminnan tietoperustaisuus korostuu entisestään yksilöidyssä tuessa. Tiedon kerääminen lapsen tai nuoren tuen tarpeista sekä annetusta tuesta ja sen toimivuudesta toimii pohjana kaikelle tuen suunnittelulle, muokkaamiselle ja kehittämiselle. Aikaisemman tuen ja sen vaikuttavuuden selvittäminen auttaa ymmärtämään oppijaa ja hänen näkyvän ei-toivotun käyttäytymisensä taustalla olevia syitä. Arvioinnissa tärkeää on tieto lähtötilanteesta, arvioinnin konkreettisuus, luotettavuus ja jatkuvuus. Säännöllinen arviointi on tärkeää, sillä oppiminen on vaiheittaista ja taidot kehittyvät yksilöllisessä tahdissa. Toistuvalla arvioinnilla voidaan vähentää myös yksittäiseen arviointiin liittyviä virhemahdollisuuksia.
Tuen vahvistamista arvioitaessa tulisi huomioida yksilön lisäksi siis koko ryhmän toimintaa ja myönteisen käyttäytymisen tuen käytänteitä: vuorovaikutustapoja, käyttäytymisodotuksia, käyttäytymisen ja sosioemotionaalisten taitojen opettamista, pedagogisia ratkaisuja ja fyysisen oppimisympäristön ratkaisuja. Apuna voi käyttää esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:
Yksilöidyn käyttäytymisen tuen suunnittelu, seuranta ja arviointi
Yksilöidyn käyttäytymisen tuen prosessi käynnistyy, kun havaitaan tarve yksittäisen oppijan vahvemmalle tuelle. Prosessi alkaa kattavalla tilannekartoituksella, jossa:
- Määritellään tarkasti ne käyttäytymismallit ja tilanteet, joihin tukea tarvitaan, sekä selvitetään niiden taustalla vaikuttavat tekijät. Nämä tekijät voivat liittyä esimerkiksi ympäristöön, oppimisen haasteisiin tai mielenterveyden pulmiin, jotka aiheuttavat tai ylläpitävät ei-toivottua käyttäytymistä.
- Arvioidaan oppijan tilannetta kokonaisvaltaisesti:
- Nykyiset akateemiset, sosioemotionaaliset ja käyttäytymisen taidot.
- Ei-toivotun käyttäytymismallin mahdollinen tavoite tai funktio.
- Lapsen tai nuoren yleinen hyvinvointi ja mielenterveys.
- Aiemmin annettu tuki (varhaiskasvatuksessa tai koulussa) ja sen vaikuttavuus.
- Analysoidaan, mitkä keinot ovat toimineet, miksi jotkin eivät ole toimineet, ja miten niitä voisi muokata paremmin oppijan tarpeita vastaaviksi.
Suunnittelun tukena voidaan käyttää esimerkiksi toiminnallista käyttäytymisanalyysia (Functional Behavior Analyse, FBA), joka esitellään tämän kurssiosan viidennessä moduulissa.
Yhteistyö lapsen ja nuoren, hänen perheensä ja eri ammattilaisten kesken on intensiivistä. Tukea suunniteltaessa lapsen tai nuoren tueksi on tärkeää koota monialainen ammattilaisten ryhmä, koulumaailmassa yksilökohtaisen opiskeluhuollon monialainen asiantuntijaryhmä, joka työskentelee yhteistyössä oppijan ja hänen huoltajiensa kanssa. Lisäksi konsultoivat palvelut esimerkiksi sairaalakoulusta tai Valterista voivat toimia tukena tuen arvioinnissa ja suunnittelussa.
Jos oppijan käyttäytyminen on ulospäinsuuntautuvaa, ja uhka-, vaara- tai väkivaltatilanne on mahdollinen, on hyvä joko osana käyttäytymisen tuen suunnitelmaa tai sen lisäksi laatia turvasuunnitelma, josta pääset lukemaan lisää moduulissa neljä.
Yksilöidyssä käyttäytymisen tuessa korostuvat oppijan yksilöllinen ohjaus ja aikuisen tarjoama henkilökohtainen tuki. Varhaiskasvatus- tai kouluyhteisössä on varmistettava resurssit tuen toteuttamiselle. Tukea tulee toteuttaa pitkäjänteisesti ja sen toteutumista ja vaikutuksia tulee tarkastella säännöllisesti ja riittävän tiheästi, esimerkiksi kahden viikon välein. Tukea tulee joustavasti ja viipymättä muokata havaintojen mukaisesti.
Tuen järjestämisen suunnitelma, sovitut toimenpiteet ja vastuut kirjataan oppijan pedagogisiin asiakirjoihin sekä monialaisten toimijoiden lakisääteisiin dokumentteihin ja sen toteutumista seurataan säännöllisesti.
Kuten edellä on todettu, käyttäytymisen yksilöityä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten kanssa toimiessa on tärkeää tehdä tiivistä yhteistyötä oppijan itsensä, hänen huoltajiensa sekä moniammatillisten ja -alaisten toimijoiden kanssa. Seuraavaksi pääset tarkastelemaan lisää yhteistyön tekemisen tapoja sekä sen tuomaa tukea oppijan käyttäytymiselle ja kasvattajan työlle.