4.1 Organisointi ja selkeys
Tilojen organisoinnilla ja selkeydellä voidaan vaikuttaa esimerkiksi siirtymien sekä joustavien pienryhmien ja erilaisten työtapojen käyttämisen sujuvuuteen. Fyysisen oppimisympäristön järjestelyillä voidaan tukea lasten ja nuorten toimintaa huomioimalla esimerkiksi heidän tarpeensa omaan tilaan ja rauhaan sekä apuvälineisiin.
Alla olevassa kuvassa on fyysiseen oppimisympäristöön upotettu kurssin muista moduuleista tuttuja käyttäytymisen tuen keinoja. Lisäksi kuvasta löydät monenlaisia käyttäytymistä tukevia apuvälineitä, joiden käyttämistä kohdennetussa tuessa tulee oppijalähtöisesti tukea ja harjoitella. Kuvaa pyörittämällä ja plus-painikkeita klikkaamalla pääset tarkentamaan sen eri osiin.
Kuten varmasti muistat, on tilojen organisoinnilla ja selkeydellä monenlaisia myönteisiä vaikutuksia lasten ja nuorten käyttäytymiseen ja työskentelyyn. Toimivasti järjestetty fyysinen oppimisympäristö:
- lisää oppijoiden keskittyvää tehtävässä pysymistä
- antaa virikkeitä ja toimii tekemisen (esim. leikkien) mahdollistajana
- vahvistaa turvallisuuden tunnetta
- tukee oman henkilökohtaisen tilan säilyttämistä sekä muiden tilan kunnioittamista
- tekee tärkeiden asioiden ja ohjeiden, kuten käytösodotusten ja toimintaohjeiden näkemisen helpoksi
- mahdollistaa aikuisten siirtymisen kaikkien oppijoiden lähelle
Kohdennetussa käyttäytymisen tuessa tulee kiinnittää huomio tilojen merkitsemiseen sekä selkeään opastamiseen tiloista toiseen. Tilat voidaan erottaa toisistaan nimeämisen lisäksi erimerkiksi erilaisin värein ja symbolein. Lapsen tai nuoren on helppo hahmottaa esimerkiksi oman ryhmätilan sijaitseminen vihreässä solussa tai käsityö- ja kuvataidetilojen sijaitseminen keltaisella alueella. Opasteiden tulee olla sellaisella tasolla, että tiloja käyttävät lapset pystyvät ne helposti omalta tasoltaan havaitsemaan.
Omassa ryhmätilassa oppijoiden oma paikka ja tilantarve tulee suunnitella oppijalähtöisesti ja omat paikat tulee tarpeen mukaisesti merkitä ja rajata. Nimilaput paikoilla ovat ensimmäinen keino henkilökohtaisen tilan merkitsemiseen. Oma tila voidaan myös rajata merkintäteipillä lattiaan tai osoittaa esimerkiksi erilaisin istuinalustoin. Pedagogisesti pohdittu oma paikka mahdollistaa sekä aktiivisen osallistumisen että rauhoittumisen. Kun omat tavarat ovat omilla paikoillaan, tuo se turvallisuutta oppimisympäristöön. Omassa pulpetissa, lokerossa tai korissa voi olla myös jotain henkilökohtaisia kuvia tai tavaroita, esimerkiksi kuva omasta perheestä tai lemmikistä tai oma turvapehmo, jotka osaltaan tukevat toivottua käyttäytymistä.
Istumajärjestys on tehokas ennakoiva keino toivotun käyttäytymisen tukemiseen. Istumajärjestykset on tärkeä miettiä oppimistilanteita laajemmin myös erilaisiin varhaiskasvatuksen tai koulun tapahtumiin, kuten koko yhteisön salitilaisuuksiin tai juhliin, ja ruokailutilanteisiin. Aikuisen määrittelemä istumajärjestys on keino muodostaa toimivia vieruskavereita, pareja ja ryhmiä. Istumajärjestysten pohtiminen pedagogisesti, lasten ja nuorten ominaisuudet ja tarpeet huomioiden, tekee niistä toimintaa ja toivottua käyttäytymistä tukevia.
Käyttäytymisellään reagoivalle oppilaalle voi koulussa tukea tuoda se, että vaihtuvissa luokkahuoneissa hänen paikkansa on aina samassa, hänen tarpeitaan vastaavassa kohdassa, esimerkiksi luokan takakulmassa kaukana ovesta. Myös koko opetusryhmällä voi olla pysyvät paikat, jotka mahdollisuuksien mukaan säilyvät samana kaikissa luokkatiloissa. Sovitun istumajärjestyksen käyttäminen vaativat aikuisten välistä yhteistyötä ja joustavuutta. Olemmeko me valmiita haastamaan omia toimintatapojamme, jotta voimme parhaamme mukaan tukea lasten ja nuorten toivottua käyttäytymistä?
Halutessasi voit kerrata edellisestä verkkokurssimme osasta tilojen muunneltavuuteen ja selkeyteen liittyvät asiat.
Tilojen mietitty organisointi ja selkeys ovat keino tukea esteettömyyttä ja aistiystävällisyyttä. Seuraavaksi pääset oppimaan niiden merkityksestä käyttäytymiseen vielä lisää.