Sitoutumista ja motivaatiota tukevat tehtävät

Toivottua käyttäytymistä voidaan tukea suunnittelemalla ryhmän toiminta ja opetus oppijalähtöisesti.  Sekä sitoutumista tehtäviin ja toimintaan että motivaatiota voidaan ylläpitää ja lisätä esimerkiksi sopivan tasoisilla tehtävillä, valinnan mahdollisuuksilla sekä monipuolisilla tavoilla osallistua tekemiseen ja toimintaan.

Eriyttämällä voidaan vastata monenlaisten lasten ja nuorten erilaisiin tuen tarpeisiin pedagogisessa oppimisympäristössä. Eriyttäminen tulee nähdä laajasti, ja oppimista sekä varhaiskasvatus- tai kouluarkea tulee eriyttää lasten ja nuorten lähtökohdista. Alla olevaan kuvaan on koottu eriyttämisen viisi osa-aluetta Roihan ja Polson (2018; 2019; 2020; 2023) tekemän jaottelun mukaan.

 

Näiden viiden osa-alueen mukaista eriyttämistä voidaan tehdä niin varhaiskasvatus- kuin koulumaailmassa. Varhaiskasvatuksessa voidaan käyttää esimerkiksi pedagogisesti perusteltuja joustavia ryhmittelyjä ja näissä ryhmissä kohdennetusti eriyttää sekä oppimisympäristöä että esimerkiksi ohjausta, joka mahdollistaa jokaisen lapsen osallistumisen omalla tasollaan.

Koulussa eriyttämisen kaikki viisi osa-aluetta huomioimalla voidaan tukea oppilaiden toivottua käyttäytymistä sekä sitoutumista oppimiseen ja koulunkäyntiin. Kohdennettu oppilaan tarpeiden mukainen eriyttäminen on tärkeää kaikissa koulupäivän tilanteissa ja oppimisympäristöissä. Eriyttää tulee niin vapaissa kuin sekä oppimis- että osaamisen näyttämisen tilanteissa, kuten kokeessa.

Kohdennetussa käyttäytymisen tuessa on tärkeää huomioida oppilaan ja hänen huoltajiensa näkemys siitä, minkälainen osaaminen on riittävää. Liian haastaviksi koetut tehtävät tai vaatimukset ovat yksi tekijä ei-toivotun käyttäytymisen taustalla. Jollekin lapselle tai nuorelle suoriutuminen vuosiluokan oppiainekohtaisista tavoitteista arvosanalla viisi on yhtä suuri tai suurempi onnistuminen kuin toiselle oppilaalle samoista tavoitteista suoriutuminen arvosanalla kymmenen.

Erilaiset tavat osallistua, vastata ja näyttää osaaminen

Lapsen tai nuoren taitotason huomioivien tehtävien lisäksi on tärkeää antaa lapsille ja nuorille valinnanmahdollisuuksia sekä tehtäviin vastaamisen että toimintaan osallistumisen tavoissa. Joskus niinkin pieni asia kuin tehtävien tekemisjärjestyksen päättäminen saa oppijan sitoutumaan toimintaan. Toivottua käyttäytymistä voidaan kohdennetusti tukea osallistamalla lapset ja nuoret ikätasoisesti toiminnan suunnittelemiseen.

Toimintaan osallistumisen tavoissa voidaan huomioida lasten ja nuorten tarpeet ja toiveet esimerkiksi siitä, toimivatko he määrätyssä tehtävässä yksin, parin kanssa vai ryhmässä. Kuten varmasti muistat, vahvistavat  valinnan mahdollisuudet lasten ja nuorten sitoutumista toimintaan sekä vaikuttavat myönteisesti heidän käyttäytymiseensä. Valinnanmahdollisuuksien tarjoamisessa tärkeää on pohtia, missä tilanteissa tai tehtävissä valintoja pääsee tekemään ja minkälaisia tarjotut vaihtoehdot ovat.

Vastaamisen tapojen eriyttämisen tavat ovat varhaiskasvatus- ja koulumaailmassa osin erilaisia. Kaiken ikäisten kanssa vastaamisen tapoja voidaan eriyttää esimerkiksi mahdollistamalla:

• yhteisissä keskusteluhetkissä vastaaminen sanallisesti, eleillä tai vaikkapa kuvakorteilla, kuten oikein- / väärin merkeillä
• pidempiin tehtäviin vastaaminen kirjoittamisen sijaan myös piirtämällä tai suullisesti, esimerkiksi omalle laitteelle äänittäen tai suullisen esityksen tekeminen kirjoittaen tai nauhoittaen
• oman äidinkielen käyttäminen osana oppimista
• monipuoliset tavat kuinka osoittaa oppimansa, esimerkiksi osallistumalla ryhmäkeskusteluun,  kirjoittamalla, vastaamalla kokeeseen, tekemällä esitelmiä, pieniä näytelmiä tai videoita

Toiminnan tahti ja asetetut ”nopeusvaatimukset” tulee sovittaa ryhmän tai yksilön tarpeisiin. Toiset lapset ja nuoret tarvitsevat esimerkiksi enemmän aikaa ”syttyäkseen” tai tehdäkseen valintoja ja tämä ei saisi vaikuttaa heidän mahdollisuuksiinsa päästä mukaan toimintaan. Kohdennetussa tuessa on tärkeää tukea lapsia ja nuoria yksilöllisesti näissä tilanteissa.

Hyvin suunniteltu opetus ja tekemisen rytmitys, joka minimoi tyhjän ajan, tukee kaikkien lasten ja nuorten toivottua käyttäytymistä. Kohdennetussa tuessa tulee lisäksi pohtia, onko järkevämpää muokata tekemiseen varattua aikaa lapsen tai nuoren mukaan sitä pidentäen tai lyhentäen vai muokata ja eriyttää tehtäviä ja työskentelyä käytettävissä olevaan aikaan. Mitä vähemmän toimintahetkissä tai oppitunnissa on niin sanottua tyhjäkäyntiä, sitä varmemmin lasten ja nuorten käyttäytyminen on toivottua.

Motivaation herättäminen

Motivaatio on keskeinen tekijä, joka vaikuttaa lapsen tai nuoren oppimiseen, itseluottamukseen ja käyttäytymiseen, erityisesti silloin, kun hän tarvitsee kohdennettua tukea.

Motivaatiolla tarkoitetaan toimintaa ohjaavaa ja ylläpitävää sisäistä tilaa. Motivaatio vaikuttaa siihen, mitä valintoja eri käyttäytymis- ja toimintavaihtoehtojen välillä tehdään sekä siihen, kuinka määrätietoisesti toiminta aloitetaan ja kuinka intensiivisesti ja sinnikkäästi toiminnassa pysytään. Kuten varmasti itsesäätelyosion videoluennosta muistat, motivaatio on myös yksi keskeinen asia itsesäätelyn tukemisessa.

Motivointi parantaa oppimistuloksia lisäämällä oppilaan sitoutumista ja aktiivisuutta oppimisprosessissa. Motivoitunut oppilas voi kokea useammin onnistumisen tunteita, mikä vahvistaa hänen itseluottamustaan. Motivaatio auttaa oppilasta pysymään sitoutuneena ja jatkamaan yrittämistä, vaikka kohtaisi vaikeuksia.

Liian vaikeat tai liian helpot tehtävät laskevat motivaatiota ja saattavat aiheuttaa tehtävien ulkopuolista puuhailua, joka usein koetaan ei-toivotuksi käyttäytymiseksi. Kun motivaatiota annetussa työskentelyssä tai tehtävässä pysymiseen ei ole, saattaa lapsi tai nuori pahimmillaan käyttäytyä häiritsevästi saadakseen huomiota ja jopa päästäkseen pois tilanteesta.

Kun opittava asia yhdistyy lapsen tai nuoren kokemusmaailmaan, hän kiinnostuu tekemisestä ja jaksaa työskennellä asian parissa. Toimintaa voidaan kohdentaa valitsemalla esimerkiksi luettaviin kirjoihin, tehtäviin tai leikkeihin lasta tai nuorta kiinnostavia aihepiirejä. 

Joku lapsi voi esimerkiksi innostua äänteistä ja kirjaimista, kun harjoittelu ja materiaalit sidotaan häntä erityisesti kiinnostaneisiin koiriin. Isompi oppilas voidaan saada harjoittelemaan lukusujuvuutta ja luetun ymmärtämistä tarjoamalla lukumateriaaliksi esimerkiksi häntä kiinnostavia autoista tai moottoripyöristä kertovia artikkeleita. 

Motivaation herättäminen ja ylläpitäminen vaatii kasvattajilta joustavuutta ja tietoisuutta lasten ja nuorten mielenkiinnonkohteista. Joskus on tarpeen kyseenalaistaa oma ajattelu sekä valmiit materiaalit ja muokata niitä lasten ja nuorten kiinnostuksen mukaan. Toisinaan pienempikin muokkaus, kuten pienillä lapsilla dinosaurus- tai prinsessakuvan lisääminen perustehtävään, riittää. 

Jäitkö miettimään, mikä kaikki liittyy motivaatioon ja kuinka sitä voisi parhaiten herätellä? Verkkokurssisarjamme seuraavassa osassa pääset oppimaan lisää motivaatioon liittyvistä asioista.