Turvallisuus

Turvallisuus on hyvän ilmapiirin perusta, joka rakentuu yhteisön jäsenten kokemukselle psykologisesta, sosiaalisesta, pedagogisesta ja fyysisestä turvallisuudesta. Sekä varhaiskasvatussuunnitelma että esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmat velvoittavat opetuksen järjestäjää tarjoamaan turvallisen oppimisympäristön jokaiselle lapselle ja nuorelle jokaisena varhaiskasvatus-, esiopetus- tai koulupäivänä. Turvallisuus tulee ottaa huomioon  niin kaikessa toiminnassa kuin oppimisympäristöissä. Lähtökohtana toiminnan järjestämiselle on yhteinen vastuu hyvästä ja turvallisesta arjesta. Turvallisuuden luominen ja ylläpitäminen on jokaisen aikuisen tehtävä.

 

Turvallisuuden lisääminen on toivotun käyttäytymisen tukemisessa keskeisellä sijalla, sillä lapset ja nuoret, jotka kokevat olonsa turvalliseksi, sopeutuvat paremmin, heillä on vähemmän aggressiivista käyttäytymistä ja parempi itsetunto. Tutkimusten mukaan koettu turvallisuuden tunne koulussa vahvistaa kouluyhteisöön kuulumisen tunnetta. Turvallisuuden tunnetta voi vahvistaa varhaiskasvatus- ja kouluarjessa esimerkiksi vuorovaikutustilanteissa ja opetuksessa sekä muokkaamalla tiloja turvallisemmiksi.

Psyykkisesti turvallinen kasvu- ja oppimisympäristö tukee lapsen tunteiden ilmaisua ja mahdollistaa avun ja tuen saamisen turvalliselta aikuiselta. Sosiaalinen turvallisuus liittyy osallisuuteen ja yhteisöön kuulumiseen, ja aikuisten tehtävänä on varmistaa jokaisen lapsen ja nuoren mahdollisuus olla osa vertaisryhmää Pedagoginen turvallisuus koostuu kasvatus- ja oppimisympäristöistä, sen toimijoista ja toiminnasta. Lisäksi turvallisuuskasvatus ja esimerkiksi opetussuunnitelmat kuuluvat pedagogiseen turvallisuuteen. Fyysisen ympäristön turvallisuuteen kuuluu rakennusten ja ympäristön terveellisyys ja turvallisuus, mukaan lukien piha- ja liikennealueet, liikunta-alueet sekä lähimetsät.

Kiusaamisväkivalta

Kiusaaminen on merkittävä yhteisöön turvattomuuden tuntua luova tekijä. Pelko voi  kohdistua esimerkiksi yksin jättämiseen ja eristetyksi tulemiseen, nolatuksi tai häpäistyksi tulemiseen, omaisuuden vahingoittamiseen tai fyysiseen väkivaltaan. Kiusaaminen voi aiheuttaa sosiaalisten tilanteiden pelkoa, saada henkilön välttelemään määrättyjä tilanteita tai paikkoja ja johtaa pahimmillaan esimerkiksi koulusta pois jäämiseen. Verkkokurssisarjamme edellisessä osassa sait tietoa kiusaamisesta ilmiönä, sen yleisyydestä sekä kiusaamisen ehkäisemisestä.

Tutkimuksista tiedetään, että kiusaaminen vaikuttaa negatiivisesti niin kiusattuihin kuin kiusaajiin. Jos kiusaamiseen ei puututa, on kiusaajilla kasvanut todennäköisyys muita loukkaavaan ja alistavaan käyttäytymiseen myöhemmässä elämässään ja muissa ihmissuhteissa. Kiusatut puolestaan ovat kouluiässä vertaisiaan useammin ahdistuneita, masentuneita tai yksinäisiä. Lapsena tai nuorena kiusatuksi joutuminen on yhteydessä myöhemmin esiintyviin mielenterveyden ongelmiin ja vaikeuksiin luottaa toisiin ihmisiin. Kiusatuiksi tulleilla myös fyysinen sairastavuus on muita yleisempää. Asioiden vatvomisen on tutkimuksissa havaittu lisäävän kiusaamisen pitkäaikaisvaikutuksia, siksi keskeisen tärkeää on kiusaamiskokemuksista irti päästäminen.

Kiusaamista kolmen vuosikymmenen ajan tutkinut Christina Salmivalli on syksyllä 2024 julkaistussa kirjassaan jo otsikkotasolla nimennyt kiusaamisen kiusaamisväkivallaksi. Käsitteenä se kertoo, että on kysymys toiminnasta, joka täyttää kiusaamisen tunnusmerkit (toistuvuus, tahallisuus, valtaepäsuhta) sekä sen, että on kyse väkivallasta, vallan tai voiman väärinkäytöstä tavalla, joka aiheuttaa toiminnan kohteelle vahinkoa.

Kohdennetussa käyttäytymisen tuessa keskeistä on tehokas kiusaamiseen puuttuminen vaikuttavin keinoin. Kiusaamisen puuttumisen lisäksi tulee vahvistaa ja kohdentaa kiusaamista ehkäiseviä toimenpiteitä.

Pedagogisilla järjestelyillä, esimerkiksi jatkuvalla ryhmäyttämisellä ja aikuisten aktiivisella tietoperustaisella roolilla paikkojen, parien ja ryhmien valinnassa on suuri merkitys ryhmän sosiaalisiin rakenteisiin. Tärkeä on myös tunnistaa ne paikat, joissa kiusaamista tapahtuu ja lisätä näiden tilojen turvallisuutta esimerkiksi aikuisten läsnäoloa lisäämällä. Päivi Hamarus (2024) on määritellyt kiusaamista tapahtuvan erityisesti seuraavissa tiloissa ja tilanteissa:

• siirtymät käytävissä
• välitunnit
• hetket esim. toimintatuokion tai oppitunnin alku, jolloin aikuinen ei ole tilassa tai ei ole aktiivisesti läsnä lapsille ja nuorille
• nurkkaukset
• wc:t
• pukuhuoneet
• ruokailutilanteet, joissa lapset tai nuoret saavat vapaasti valita paikkansa (vallankäyttö, vapaus määritellä, ketkä saavat tulla esim. samaan pöytään)

Kiusaamiseen puuttuminen

Kiusaamiseen puuttuminen on osa varhaiskasvatuksen tai koulun turvallisesta oppimisympäristöstä huolehtimista. Koulussa selvittely voidaan järjestää perusopetuslaissa säädettynä kasvatuskeskusteluna. Kuten aikaisemmalta kurssilta muistat on kouluilla lakisääteinen velvollisuus laatia suunnitelma oppilaiden suojaamiseen kiusaamiselta, häirinnältä ja  väkivallalta ja selvittämiskeskustelut koulussa käydään tähän suunnitelmaan kirjatulla tavalla. Osana puuttumista on tärkeää kirjata asiat, olla yhteydessä huoltajiin ja sopia tilanteen seurannasta suunnitelman mukaisesti.

Tutkimusten mukaan näyttöön perustuvilla toimilla voidaan sekä ennaltaehkäistä kiusaamista, että puuttua siihen varsin tehokkaasti. Kiusaamisen ehkäisyn ja siihen puuttumisen tehokkuus on yhteydessä paitsi työtä tekevien aikuisten asenteisiin, myös siihen, miten tunnollisesti keinoja toteutetaan esimerkiksi KiVa Koulu -mallin mukaisella tavalla. Eerika Johanderin (2024) väitöstutkimuksessa havaittiin KiVa-koulu ohjelman mukaisen puuttumisen, sekä tuomitseva että empatiaan vetoava tapa, saavan kiusaamisen loppumaan todennäköisemmin kuin silloin, kun käytössä oli ”koulujen oma malli” tai ei systemaattista mallia lainkaan. Tehokkuutta lisäsivät erityisesti seurantakeskustelut osana systemaattista puuttumista.

Välitön puuttuminen, kun kiusaaminen tulee ilmi on välttämätöntä. Tiedetään, että aikuisten puuttuminen saa 70-80 prosentissa tapauksia kiusaamisen loppumaan ainakin lyhyellä tähtäimellä. Tutkimuksissa on havaittu, että parhaiten tehoaa se, että vaaditaan suorasanaisesti lopettamaan kiusaaminen samalla lapsen tai nuoren empatiaan vedoten. Kiusaamiseen puuttumisessa on tärkeää yksittäisistä teoista puhumisen lisäksi käsitellä systemaattisesti kokonaistilannetta, tavoitteena kiusaamisväkivallan loppuminen.

Osana puuttumista voidaan pyrkiä vaikuttamaan koko ryhmän toimintaan keskustelemalla muutaman asian ulkopuolisen suositun ja prososiaalisen oppilaan kanssa, jotka eivät ole osallisena kiusaamisessa. Heidän toiminnallaan on vaikutusta koko ryhmän toimintaan, ja jos he tukevat kiusattua ja toimivat yhteisöllisyyttä edistäen, voidaan saada tämä myönteinen toimintamalli tarttumaan myös muihin. Tärkeää on lisäksi koko ryhmä prososiaalisen käyttäytymisen vahvistaminen kohdennetulla huomaamisella ja myönteisellä palautteella. Osana prososiaalisen käyttäytymisen vahvistamista tulee sosioemotionaalisten ja käyttäytymisen taitojen opettamista tehostaa ja lisäksi voidaan käyttöön ottaa erilaisia koko ryhmän ”Kiva kaveri”- tai ”Ota kiinni hyväntekijä”-kampanjoita.

Seuranta on välttämätön osa tehokasta kiusaamiseen puuttumista ja sen tulee olla suunnitelmallista. Seurantakeskustelut on hyvä sopia jo selvittelytilanteessa. Seurantakeskustelujen lisäksi kiusaamisen osapuolien vuorovaikutusta on seurattava kohdennetusta niin toimintatuokio- / oppituntitilanteissa kuin vapaissa tilanteissa, kuten välitunnilla ja siirtymissä ja ei-toivottuun vuorovaikutukseen tai käyttäytymiseen on tarpeen mukaan puututtava viipymättä.

Jostain syystä kiusaamiseen ei kuitenkaan puututa tehokkaasti. Yhtenä syynä voi olla se, että lapset ja nuoret eivät kerro kiusaamisesta kenellekään. Varhaiskasvatuksen ja koulun ammattilaisten on tästäkin syystä äärettömän tärkeää edistää turvallista, välittävää ja avointa ilmapiiriä, jossa jokainen lapsi ja nuori uskaltaa ottaa kontaktia aikuisiin, kertoa asioista ja pyytää apua sekä itselleen että kavereilleen. Toisena syynä voi olla se, että varhaiskasvatuksen tai koulun aikuiset eivät huomaa tai tunnista kiusaamista tai eivät tiedä, minkälaista tehokkaan puuttuminen pitäisi olla.

Aikuisten tulee saada koulutusta tehokkaaseen puuttumiseen ja heidän tulee olla tietoisia kiusaamisväkivallasta ja sen erilaisista muodoista, kuten syrjivästä kiusaamisesta, ostrakismista eli sosiaalisesta ulossulkemisesta, digitaalisesta kiusaamisesta, fyysisestä väkivallasta, nimittelystä ja loukkaamisesta tai aikuisten harjoittamasta kiusaamisesta. Lisäksi on tärkeää, että varhaiskasvatukseen tai kouluun on luotu rakenteet, jotka mahdollistavat tehokkaiden toimintatapojen tehokkaan käyttämisen.

Huoltajia tulee tiedottaa toimintakauden tai lukuvuoden alussa varhaiskasvatusyksikön tai koulun kiusaamisen ehkäisemisen sekä havaittuun kiusaamiseen puuttumisen tavoista. Jos oma huollettava on mukana kiusaamistapahtumassa, joko kiusattuna tai kiusaajana, tulee huoltajia tiedottaa tästä. Huoltajat on hyvä osallistaa kiusaamiseen puuttumisen seurantavaiheessa. Heitä voi pyytää osaltaan seuraamaan oman lapsensa tilannetta ja olemaan omista havainnoistaan matalalla kynnyksellä yhteydessä varhaiskasvatukseen tai kouluun.

Kirjaaminen on hyvän hallinnollisen toimintatavan mukaan osa kiusaamistapauksen käsittelyä. Jos kiusaamistilanteeseen liittyvät keskustelut koulumaailmassa käydään kasvatuskeskusteluina, koskevat keskustelua ja sen kirjaamista Perusopetuslain säädökset.

Tutkitusti tehokas näyttöön perustuva menetelmä kiusaamisen vastaiseen toimintaan ja kiusaamiseen puuttumiseen peruskouluikäisillä on Turun yliopistossa kehitetty KiVa Koulu. KiVa-koulu on  Kasvun tuen menetelmäarviossa arvioitu vahvan näytön menetelmäksi.

 

 

 

---

Halutessasi lue lisää:

Opetushallituksen Ei kaikelle väkivallalle!-sivusto. https://www.oph.fi/fi/ei-kaikelle-vakivallalle

Opetushallitus. Kiusaamisen vastainen työ. https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/kiusaamisen-vastainen-tyo 

Kiusaamisen ehkäiseminen ja turvallisuutta edistävät toimintamallit. https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/kiusaamisen-ehkaiseminen-ja-turvallisuutta-edistavat-toimintamallit

Kiusaamisen vastainen työ kouluissa ja oppilaitoksissa. https://www.oph.fi/fi/tilastot-ja-julkaisut/julkaisut/kiusaamisen-vastainen-tyo-kouluissa-ja-oppilaitoksissa

Opas seksuaalisen häirinnän ennaltaehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi kouluissa ja oppilaitoksissa. https://www.oph.fi/fi/tilastot-ja-julkaisut/julkaisut/opas-seksuaalisen-hairinnan-ennaltaehkaisemiseksi-ja-siihen

Opetus- ja kulttuuriministeriö. Toimenpideohjelma kiusaamisen, väkivallan ja häirinnän ehkäisemiseksi. https://okm.fi/kiusaamisen-ehkaisemisohjelma

Mannerheimin lastensuojeluliitto. Kiusaamisen ehkäiseminen. https://www.mll.fi/ammattilaisille/kouluille-ja-oppilaitoksille/kiusaamisen-ehkaiseminen/

Turun Yliopisto. Koulujen turvallisuus edellyttää vaarojen ennakointia. https://www.utu.fi/fi/ajankohtaista/aurora/koulujen-turvallisuus-edellyttaa-vaarojen-ennakointia

Kouluvalmentaja osana kiusaamisen vastaista työtä https://yle.fi/a/74-20114220