2.1 Vuorovaikutus ja kohtaaminen

Kaikki käyttäytyminen tapahtuu vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Keskeinen tekijä käyttäytymisen onnistumisen taustalla on onnistunut vuorovaikutus. Lapsen ja nuoren ajatusten kuunteleminen ja kuuleminen, sekä hänen ehkä hyvin huomaamattomiin vuorovaikutusaloitteisiinsa vastaaminen, rakentavat luottamusta ja turvallisuutta. 

Lapsen ja nuoren tulee vuorovaikutuksessa arjen aikuisten kanssa kokea, että hänen asioillaan on väliä. Hyvä kohtaaminen on parasta välittämistä ja toivotun käyttäytymisen tukemista. Aikuisten ja oppilaiden välisellä lämpimällä vuorovaikutuksella on vaikutusta sekä oppimiseen että hyvinvointiin. Ammattilaisen välittävä ja huolehtiva suhde lapsiin ja nuoriin sekä tunnetuen antaminen tukee tutkitusti heidän mielenterveyttään ja resilienssiään. Myönteinen suhde, hyvä kohtaaminen ja aikuinen-oppija-suhteen vahvistaminen vaikuttavat tutkimusten mukaan myönteisesti lasten ja nuorten käyttäytymiseen. Lisäksi ne vahvistavat lasten ja nuorten itsetuntoa, opintoihin sitoutumista ja oppimista sekä tukevat luottamusta tulevaan ja tavoitesuuntautuneisuutta.

Nimellä tervehtiminen, kuulumisten kysyminen tai jonkin myönteisen huomion tekeminen lapsesta tai nuoresta on hyvä alku. Ymmärtävä ja rauhallinen kohtaaminen edistää luottamuksen syntymistä. Pysähdy kuuntelemaan ja anna aikaa. Turvalliset ihmissuhteet kasvuympäristössä tukevat oppijoiden myönteistä kehitystä. Omalla toiminnallamme mallinnamme samalla myös toimivaa vuorovaikutustapaa lasten ja nuorten keskinäiseen kanssakäymiseen.

Kohdennetussa käyttäytymisen tuessa on tärkeää tukea lapsia ja nuoria vuorovaikutustilanteissa ja vertaissuhteiden muodostamisessa. Vertaisvuorovaikutusta voi kohdennetusti tukea esimerkiksi toimimalla ”kuiskaajana” tilanteissa, ohjaten lasta tai nuorta tilanteessa etenemisessä sekä antamalla mahdollisia ”repliikkejä” tilanteessa toimimiseen. Tällaista valmentamista voi tehdä myös ennakoiden esimerkiksi draama- tai mielikuvaharjoituksia. Tärkeää on myös opettaa, ohjata ja kannustaa lapsia ja nuoria ottamaan ristiriitatilanteissa vastuuta omasta käyttäytymisestään sekä tilanteen ratkaisemisesta (ongelmanratkaisusta lisää osiossa 2.5).

Huomioi lapset ja nuoret yksilöllisesti

Kohdennetussa käyttäytymisen tuessa on entistä tärkeämpää kohdata lapset ja nuoret yksilöllisesti. Vuorovaikutus on aina kahdensuuntaista ja lapsen tai nuoren ominaisuudet, kuten temperamenttipiirteet tai mahdolliset erityistarpeet, vaikuttavat vuorovaikutuksen onnistumiseen. Lapsen ja nuoren lähtökohdat ja näkökulman huomioiva vuorovaikutus tukee heidän kasvuaan ja kehitystään.

Aikuisen onkin tärkeä tunnistaa yksilölliset tarpeet ja vastata niihin mahdollisuuksien mukaan. Lasten ja nuorten luontaiset tavat olla vuorovaikutuksessa voivat olla hyvin erilaisia. Kasvattajan tulee ottaa selvää, kysyä ja tehdä yhteistyötä lapsen ja nuoren kanssa siinä, miten hän toivoo itsensä kohdattavan ja mikä juuri häntä auttaa ja tukee parhaiten. Esimerkiksi kieli- ja kulttuuritietoisuus sekä moninaisuuden huomioiminen ovat peruslähtökohtia toimivalle kohtaamiselle.

Jotta hyvä kohtaaminen mahdollistuu, tulee kasvattajien pystyä pohtimaan sekä omaa että toisten tunteita, näkökulmia ja kokemuksia. Tätä kykyä kutsutaan mentalisaatioksi eli mielentämiseksi. Mentalisaatio mahdollistaa huomion kohdistamisen ja eläytymisen toisen mieleen ja kokemukseen. Se on yhteydessä hyvään vuorovaikutukseen, turvalliseen kiintymykseen, myönteiseen kognitiiviseen ja tunne-elämän kehitykseen sekä lapsen oman mentalisaatiokyvyn kehittymiseen. Kasvattajan mentalisaatioon perustuva työote mahdollistaa:

• sensitiivisyyden ja myönteisen uteliaisuuden lapsen tai nuoren näkökulmaa kohtaan
• tilanteeseen eläytymisen
• kyvyn erottaa lasten ja nuorten tai toisten aikuisten mielen tilat omistaan
• oman tarkastelu- tai näkökulman vaihtamisen
• oman käyttäytymisen ja tunneilmaisun vaikutusten pohtimisen
• myönteisen, hyväntahtoisen asenteen lapsia, nuoria, työkavereita ja huoltajia kohtaan

                                 Aikuinen, kiinnitä huomio omaan toimintaasi!

Aikuisten tulee kiinnittää huomio omaan toimintaansa ja tarkkailla niin omaa käyttäytymistään kuin odotuksiaan lapselle tai nuorelle. Jos lapsen tai nuoren käyttäytyminen tietyssä tilanteessa ei onnistu, voi aikuinen mahdollisesti huomata omassa toiminnassaan jotain, joka ei ole onnistunut. Aikuinen on voinut toimia tavalla, joka rikkoo vuorovaikutusta tai lapseen tai nuoreen kohdennetut odotukset eivät kohtaa hänen valmiuksiaan.

Kasvattajan ajatusten vaikutus oppijoiden toimintaan

Omilla ajatuksillamme ja asenteillamme on vaikutusta siihen, kuinka kohtaamme lapset ja nuoret ja minkälaista käyttäytymismallia meidän toimintamme lapsissa herättää. Lapsista ja nuorista muodostunut mielikuva, kuten ”En ikinä saa tätä ryhmää kuuntelemaan”, voivat muuttua itseään toteuttaviksi ennusteiksi ja ruokkia negatiivista kehää.

Teethän aktiivisesti työtä hyvän, toimivan vuorovaikutuksen rakentamiseksi erityisesti niiden lasten ja nuorten kanssa, joihin se ei rakennu luontaisesti? Kiinnostus lapsien ja nuorien asioista, huumori ja keveys ovat tärkeitä. Laske leikkiä ja lohduta, kun siihen on tarve. Aseta virheet ja epäonnistumiset perspektiiviin, vältä valmiita neuvoja ja tue lasta tai nuorta omien ratkaisujen keksimisessä.

Halutessasi lue lisää:

Helsingin yliopiston Koulutuksen arviointikeskus HEA: KUKAKI-podcast kausi 2, jakso 4: Kouluyhteisön jäsenten yksilöllisyyden arvostaminen ja oppilaiden identiteetin tukeminen. https://soundcloud.com/user-904970411/kukaki-podcast-kausi-2-jakso-4-kouluyhteison-jasenten-yksilollisyyden-arvostaminen-ja-oppil?utm_source=clipboard&utm_medium=text&utm_campaign=social_sharing

Sipilä, A.-K. Koululaisen hyvä päivä. https://www.valteri.fi/artikkelit/koululaisen-hyva-paiva/

Helsingin sanomat. Ope, joka leikki. https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000010693450.html

Siirry seuraavaksi katsomaan lastenpsykiatri Anita Puustjärven videoluento vuorovaikutuksen merkityksestä. Huomaathan, että video sisältää tehtäviä.