Työskentelypaikat ja oppimistilan istumajärjestys
Oppimistilojen istumajärjestystä ja työskentelypaikkoja suunniteltaessa tilan koko ja seinät asettavat reunaehdot, joiden sisässä toimia. Ulkona oppiminen mahdollistaa monenlaiset joustavat työskentelypaikat ja luovuutta käyttämällä pystytään toisinaan ahtaissakin sisätiloissa löytämään toimivia ratkaisuja.
Pienillä muutoksilla voidaan oppimisympäristössä saada aikaan fyysisesti toimivia, erilaisia tiloja. Työskentelypaikkojen tulee olla tarkoituksenmukaisia ja oppimisen tavoitteita tukevia. Esimerkiksi oikeaa kynäotetta opeteltaessa on paras työskennellä sopivan korkuisen pöydän vieressä istuen tai seisten. Työskentelytilat tulee järjestää niin, että ne mahdollistavat niin koko ryhmän yhteisen kuin pienemmissä ryhmissä tai yksin työskentelyn sekä joustavat ryhmittelyt ja eriyttämisen.
Istumajärjestyksen suunnittelu ja toteutus voi toimia käyttäytymistä edistävänä strategiana. Tutkimusten mukaan verrattuna usean oppilaan pöytäryhmiin parantaa oppijoiden istuminen perinteisessä jonomuodostelmassa tehtäväorientaatiota ja vähentää häiritsevää käyttäytymistä. Istuminen puoliympyrässä edistää tutkimusten mukaan keskustelua ja aktivoi kysymysten esittämistä.
Oppijoita kannattaa osallistaa ja totuttaa joustavaan tilojen muunteluun ja järjestelyyn ja kalusteiden on hyvä olla helposti liikuteltavia. Esimerkiksi keskustelevaa oppimistuokiota, draamatyöskentelyä tai leikkiä varten pöydät ja mahdollisesti myös tuolit voidaan siirtää tilan seinustoille, jolloin saadaan vapaata tilaa toimia. Oppijoiden työpisteet voidaan myös sijoittaa tilan reunoille seiniä vasten, jolloin huoneen keskelle jää tyhjää tilaa ja oppijoiden on tuolissaan kääntyen helppo vaihtaa yhteisestä opetustuokiosta omaan keskittyvään työhön.
Oman tilan tarve
Istumajärjestys tulee suunnitella niin, että se tukee ryhmän ja yksittäisten lasten ja nuorten toimintaa ja käyttäytymistä. Osa lapsista ja nuorista tarvitsee esimerkiksi enemmän tilaa ympärilleen. Toisten fyysinen läheisyys tai esimerkiksi hipaisu vahingossa ohi kulkiessa voi olla näille lapsille iso kuormitustekijä. Heidän paikkansa on hyvä miettiä niin, ettei se ole tilan keskellä tai kulkureittien varrella. Hyvä paikka esimerkiksi ruokailussa on pöydän pääty. Ryhmätilassa oma tila voidaan rajata esimerkiksi remonttiteipillä lattiaan ja lattialla työskennellessä lapsille ja nuorille voidaan antaa esimerkiksi istuinalustat omaa tilan merkiksi.
Aikuinen määrittelee paikat
Kasvattajalla on vastuu ryhmänsä istumajärjestyksen rakentamisesta ja paikkojen määrittelemisestä niin jokapäiväisissä oppimis-, eteis- ja ruokailutilanteissa kuin harvemmin tapahtuvissa erikoistilanteissa kuten juhlissa. Kasvattajan määrittelemä istumajärjestys paitsi tukee lasten ja nuorten toivottua käyttäytymistä, on myös yksi keino jatkuvaan ryhmäyttämiseen, ryhmän hyvinvoinnin, turvallisuuden ja myönteisen ilmapiirin rakentamiseen.
Lasten ja nuorten saadessa itse valita paikkansa, he istuvat usein vertaisten viereen, joilla on samanlaiset kyvyt ja kiinnostuksen kohteet kuin heillä itsellään. Kasvattaja voi oppimistilanteen istumajärjestystä suunnitellessa miettiä järjestyksen niin, että mallioppiminen ja vertaisapu mahdollistuu.
Oppimistilan istumajärjestys vaikuttaa paitsi oppijoiden väliseen myös lapsen tai nuoren ja kasvattajien väliseen vuorovaikutukseen. Tutkimuksissa on havaittu kasvattajien kohdistavan suurimman osan huomiostaan itseään lähellä oleviin oppijoihin ja heikompien oppijoiden akateemisen suoriutumisen on havaittu parantuvan, kun he istuvat lähellä opettajaa. Koska eturiviin tai aikuisten pöydän viereen mahtuu vain rajallinen määrä oppijoita, tulee oppimistilat järjestää niin, että siellä on helppo liikkua ja siirtyä.
Istumajärjestystä suunnitellessasi huomioi:
- Oppijoiden yksilölliset tarpeet
- Kulkureitit
- Näkyvyys taululle
- Aikuisten sijoittuminen tilassa
Toiminta vaikuttaa tilan järjestykseen
Istumajärjestyksessä tulee huomioida myös työskentelytavat. Itsenäiseen, keskittymistä vaativaan työskentelyyn sopii parhaiten istuminen perinteisissä jonoissa ja riveissä. Perinteiset jonot sopivat myös koko ryhmän ohjeiden antamiseen ja aikuisjohtoiseen työskentelyyn. Ryhmä- tai paripöydät puolestaan rohkaisevat yhdessä oppimiseen ja keskusteluun ja ympyrässä tai puoliympyrässä olevat paikat koko ryhmän yhteiseen keskusteluun ja siihen osallistumiseen.
Oppilaille, jotka tarvitsevat enemmän rauhaa, on hyvä varata työskentelypaikka tilan reunasta ja tarvittaessa rajata oma tila esimerkiksi lattiaan teipaten tai sermeillä rajaten. Ryhmälle on hyvä varata yhteiseen käyttöön useita kevyitä pöytäsermejä, joita oppijat voivat hakea käyttöönsä halutessaan rauhallisempaa työskentely-ympäristöä. Pöytäsermeillä on myös ahtaammissa tiloissa tai parin kanssa tai pöytäryhmissä istuessa helppo ja nopea rajata työskentelytilaa.
Voit lukea lisää Tukea arkeen!-julkaisun sivuilta 36 & 38.
Kuten huomasit, paikoilla voi olla paljon ajateltua suurempi vaikutus käyttäytymiseen. Yksi keskeisesti paikkoihin vaikuttava tekijä ovat käytössä olevat kalusteet. Seuraavaksi pääsetkin syventymään teemaan vielä kalusteiden näkökulmasta.