3.3 Toiminnan tahti, ohjeiden antaminen, rakentava palaute
Sopiva toiminnan tahti, tehokas ohjeiden antaminen ja toiminnasta saatava rakentava palaute tukevat lasten ja nuorten toivottua käyttäytymistä opetustilanteissa. Liian verkkainen tai kiireinen tahti, liian kirjavat toimintatavat tai epäselvät ohjeet vaikeuttavat oppijan keskittymistä ja toimintaa. Toimintaohjeet ja odotukset niin työskentelylle kuin toivotulle käyttäytymiselle on kerrottava selkeästi ja yksiselitteisesti.
Sopivan opetustahdin määrittelemisessä tärkeää on kasvattajan ryhmäntuntemus. Tutkimusten mukaan käyttäytymistä ja tehtäviin sitoutumista edistävä opetuksen tahtiin liittyy paitsi vauhdin reippaana pitäminen ja oppijan vastauksen ja seuraavan kysymyksen välinen aika myös oppijoiden lisääntyneet mahdollisuudet vastata kysymyksiin ja toimia aktiivisesti. On tärkeää pyrkiä aktivoimaan mukaan kaikki ryhmän lapset ja nuoret. Jos aikuinen huomioi vain oma-aloitteisesti aktiivisesti toimivat oppijat, voi käydä niin, että muut alkavat puuhailla omiaan ajatellessaan, ettei heidän tekemisiään kuitenkaan huomioida.
Reipas vauhti ei ole kaikki kaikessa. Toisinaan on syytä myös hidastaa, sillä liian verkkaisen tahdin tavoin myös liika kiirehtiminen voi saada oppijat siirtymään itse asiasta johonkin muuhun toimintaan. Liian kovassa vauhdissa kaikki eivät välttämättä pysy mukana, eivätkä tiedä missä mennään ja mitä pitikään tehdä. Toimintahetken ohjelman näkyvillä pitämisellä ja hyvällä, monikanavaisella ja vaiheittaisella ohjeiden antamisella voimme tukea tätä pulmaa. Toivotun käyttäytymisen tukena on hyvä lisäksi huomioida, ettei toimintojen väliin jää epämääräistä tyhjää aikaa, jolloin lapset ja nuoret eivät tiedä, mitä tehdä.
Sopivaan toiminnan tahtiin kuuluu olennaisena osana myös tauottaminen. Tekemisen tauottaminen, niin yhteisesti ryhmän kanssa kuin jokainen lapsi ja nuori tarpeensa mukaan, tukee niin jaksamista kuin toivottua käyttäytymistä. Rentoutumishetki voi olla esimerkiksi hengitysharjoitus, kehorentoutus, värittelyä, sadun tai rauhallisen musiikin kuuntelua. Hengitysharjoitukseen liitettävä pieni liike on havaittu lasten kanssa toimivaksi. Sormihengitys, jossa toisen käden etusormi piirtää toisen käden sormien rajoja ylös mennessä sisään hengittäen ja alas tullessa ulos, tunnettiin eräässä alkuopetusluokassa pulkkahengityksenä. Hengitysharjoitus oli otettu käyttöön talvella ja apuankkurina käytettiin ajatusta pulkan ylöspäin vetoa ja alas laskettelua. Rentoutumishetkessä on hyvä himmentää valot, lapsia ja nuoria voi myös rohkaista sulkemaan silmänsä. Varhaiskasvatuksessa lepohetki tuo päivään rentoutumishetken. Pidemmän lepohetken lisäksi pieniä minibreikkejä on hyvä tarjota vaikka osana jokaista toimintahetkeä tai oppituntia.
Ajoituksen lisäksi myös tehtävätyypeillä voidaan vaikuttaa toiminnan tahtiin. Yksinkertaisempien ja lyhyempien tehtävien käyttäminen ja lisääminen vaikeiden tai pitkien tehtävien väliin tukee niin oppimista kuin käyttäytymistä. Onnistumisen ja valmiiksi saamisen kokemukset kiinnittävät lapsia ja nuoria tehtävään ja yhteiseen työskentelyyn. Mitä tiiviimmin lasten ja nuorten huomio pysyy suunnitellussa toiminnassa sitä vähemmän on aikaa ei-toivotulle käyttäytymiselle.
