Struktuuri
Strukturointi on ympäristön jäsentämistä, esimerkiksi ajan, toimintatapojen ja -paikkojen selkeyttämistä ja näkyväksi tekemistä. Selkeät rakenteet auttavat oppimisessa ja keskittymisessä ja ne rauhoittavat koko ryhmän toimintaa ja ovat toimiva tapa ohjata oppijan myönteistä käyttäytymistä. Struktuuri ei ole vain kuvatuettu päiväjärjestys varhaiskasvatusryhmän tai koululuokan seinällä vaan meitä jokaista tukeva monipuolinen keinojen valikoima. Aikuisten maailmassa strukturoimme ja ennakoimme toimintaamme jatkuvasti esimerkiksi kalenterin ja muistutusten avulla, suunnittelemalla lomamatkaa ennakolta tai seuraamalla leipoessamme tarkkaa reseptiä.
Varhaiskasvatus- ja kouluarki on jo lähtökohtaisesti melko strukturoitua. Viikkoa ohjaa lukujärjestys tai viikko-ohjelma ja päiviä rytmittävät tunnit tai toimintahetket, ulkoilut, välitunnit, ruokailut jne., jotka toistuvat samassa järjestyksessä päivästä toiseen. Perusstruktuuri ei kuitenkaan useinkaan ole riittävä tuki, sillä kuten tiedämme, monet varhaiskasvatus- tai kouluarjen esimerkiksi käytävä- tai pukeutumistilanteisiin liittyvät ongelmat liittyvät siihen, että tilanne on vapaa ehkä ruuhkainen ja valvomaton, eivätkä kaikki ihan tiedä, kuinka kuuluisi toimia. Perusstruktuurin lisäksi muuhun toiminnan struktuuriin huomiota kiinnittämällä ja sitä lisäämällä voimme ennakoivasti tukea myönteistä käyttäytymistä ja vähentää hässäkkätilanteita.
Strukturointia voidaan tehdä monin tavoin, kuten esimerkiksi kuvien, sanojen, taulukoiden, ajastimien, listojen tai vaikkapa jonojärjestyksen avulla. Strukturoinnilla annamme jokaiselle lapselle ja nuorelle mahdollisuuden oppia ja tuemme heidän omaa toiminnanohjaustaan. Varhaiskasvatus- ja koulumaailmassa struktuuri on käytännössä usein ikä- ja kehitystasoisesti havainnollistetun päiväjärjestyksen, toimintahetki- tai oppituntistruktuurin sekä muihin tilanteisiin liittyvien konkreettisten ikä- ja kehitystasoisesti havainnollistettujen toimintaohjeiden käyttöä, toiminnan ja toimintavaiheiden jakamista osiin sekä käyttäytymisodotusten konkretisoimista, selkeyttämistä ja havainnollistamista.
Mitä selkeämpi ja jäsennellympi ympäristö on sitä helpompi siinä on toimia. Netissä ja eri laitteiden sovelluksissa on paljon toimivia struktuurin tukia. Puhelinten kalentereista ja muistutuksista on paljon apua struktuurin luomiseen ja ylläpitämiseen. Paperikalenterien yhä harvinaistuessa kannattaa niiden käyttöön ohjata koulussa oppilaita esimerkiksi tulevien tehtävien tai kokeiden muistamisen tueksi. Perussovellusten isäksi löytyy erilaisia sovelluksia esimerkiksi päivästruktuurin tekoon niitä tarvitseville. Yksi ryhmä- ja luokkatilanteissa toimiva sähköinen alusta on nettiselaimilla toimiva Classroom Screen, jonka maksuttomallakin versiolla pystyy näkyväksi tekemään esimerkiksi hetken toimintajärjestystä, työskentelysymboleita, ajastimen jne.
Aika
Ajan strukturoitiin sisältyy niin erilaisten toimintojen ajallista jäsentämistä kuin ajanhallintaa tukevia välineitä. Aika lähtökohtaisesti on näkymätöntä ja ajan hahmottaminen tai kellonajan tunnistaminen voivat olla vaikeaa. On tärkeä kertoa kuinka pitkään jotain asiaa tehdään ja havainnollistaa sitä ikä- ja kehitystasoisesti esimerkiksi visuaalisella ajastimella tai kellon aika näkyviin kirjoittamalla.
Visuaalista ajanhahmottamista tukevat Time Timer, tiimalasit ja muut ajastimet sekä kalenterit ja kalenterimuistutukset ovat ajan strukturoinnissa ensiarvoisen tärkeitä apuvälineitä. Ajan strukturointia tukevat arjen tutut työkalut, kuten kalenterit, lukujärjestys ja viikko-ohjelma.
Viikon ohjelma tulee varhaiskasvatuksessa ja alakoulussa käydä läpi maanantaisin ja samalla voidaan katsoa, onko tulossa jotain erikoista kuten toimintapäiviä, uimahallivierailua, kokeita tms. Yläkoulussa maanantain luokan ensimmäisen yhteisen tunnin opettaja voi vaikkapa kysyä oppilailta, mitä erityistä tällä viikolla koulussa tapahtuu. Päiväjärjestyksen läpikäyminen aamulla on tärkeää varhaiskasvatuksessa ja alakoulussa. Päiväjärjestyksessä voi liikuttaa nuolta osoittamaan parhaillaan käynnissä olevaa hetkeä tukemassa hahmottamista. Päiväjärjestyksen käyttömahdollisuuksia kannattaa myös yläkoulussa miettiä.
Toimintahetken tai oppitunnin rakenne ja tavoitteet tulisi aina käydä läpi kaiken ikäisten oppijoiden kanssa. Olet ehkä itse huomannut, että myös me aikuiset hyödymme esimerkiksi luennolle tai koulutuspäivään osallistuessamme päivän ohjelman läpikäymisestä tilaisuuden alussa. Struktuuria läpikäydessä on vaiheittain hyvä pohtia myös eri toimintoihin kuluvaa aikaa, tämä on hyvä tehdä myös pidempien projektitöiden ja esimerkiksi seuraamaan montako vaihetta on vielä jäljellä.
Siirtyessäsi eteenpäin rutiinit-sivulle, näet esimerkkejä päiväjärjestyksestä sekä tuntiohjelmista eri ikäisille.
Paikat
Paikkojen strukturointi sisältää niin ihmisten kuin tavaroiden paikkojen jäsentämistä. Tavaroille tulee olla siistit säilytysjärjestelmät ja kaikella omat paikkansa, jotka on merkitty selkeästi kuvin tai tekstein. Varhaiskasvatuksessa ja koulussa voidaan eteisessä merkitä kenkien paikat nimineen sekä lainattavien ulkovälineiden säilytyspaikat. Ihmisiin liittyvä heti käyttöön otettava toivottua käyttäytymistä tukeva toimintastruktuuri on opettajan määrittelemä istumajärjestys, josta pidetään kiinni johdonmukaisesti. Koulumaailmassa luokkatilanteiden istumajärjestykset ovat useimmiten hyvin suunniteltuja, mutta erittäin tärkeää myönteisen käyttäytymisen tuen kannalta on istumajärjestyksen suunnitteleminen myös ruokailutilanteisiin ja muihin luokkahuoneen ulkopuolella tapahtuviin hetkiin.
Istumajärjestyksen lisäksi tärkeää on strukturoida jonotus- sekä naulakko- ja pukeutumistilanteet erityisesti varhaiskasvatuksessa ja alakoulussa, mutta tarvittaessa myös yläkoulussa esimerkiksi erityisluokissa. Missä kenenkin naulakko ja pukeutumispaikka on, missä järjestyksessä ja minkälaisissa ryhmissä mennään pukeutumaan ja tarvitaanko eteisen seinälle esimerkiksi kuvallista ohjeistusta sopivan vaatetuksen valintaan ja pukemisjärjestykseen? Jonotilanteiden ja esimerkiksi tavaroiden jakamisen strukturoinnissa käytännössä toimivaksi on havaittu aikuisen määrittelemä jonojärjestys, jossa jokainen lapsi muistaa, kuka on ennen ja kuka jälkeen itsen. Jonon ensimmäinen vaihtuu listaa kiertäen päivittäin ja näin jokainen on säännöllisesti vuorollaan jonon kaikilla paikoilla. Myös pienet lapset oppivat todella nopeasti muistamaan, oman paikkansa jonossa. Aamuisiin todetaan päivän ykkönen, hän voi jonon kärkipaikan lisäksi esimerkiksi aikuisen kaverina esitellä päivän ohjelman, päivämäärän, säätilan jne. sekä toimia tarvikkeiden jakajana tms.
Paikkojen strukturointiin ja esimerkiksi istumajärjestyksen suunnitteluun palaamme tarkemmin fyysisen oppimisympäristön kohdalla.
Ohjeet
Ohjeiden tulee olla selkeitä ja mahdollisimman lyhyitä sekä monikanavaisia. Ohjeet tulee osittaa ja esittää esimerkiksi numeroimalla osavaiheiksi purettuna. Samalla kun antaa suullisia ohjeita voi ohjeet kirjoittaa näkyviin, näyttää tarvittavia välineitä tai kuvakortteja. Ohjeita antaessa tulee käyttää selkeitä ilmaisuja: ”kuuntele, laula, keksi, mieti, selitä, kerro, kirjoita, lue…”. Hyvä tapa ohjeiden strukturointiin on ensin-sitten-seuraavaksi -rakenne.
Niin suullisten kuin kirjallisten tehtävän antojen tulee olla selkeitä ja lyhyitä sekä monikanavaisia. Toimintahetkien on hyvä noudattaa tuttua kaavaa, jolloin lapset ja nuoret pystyvät ennakoimaan tulevaa. Esimerkiksi määrätyn värisestä korista löytyvät määrätyt tehtävät tai kielten tunnilla ensin tarkistetaan kotitehtävät sitten kuunnellaan kappale, kielioppiopetus tai yhteinen tehtävä sen jälkeen tehdään itsenäisesti kirjan tehtäviä ja lopuksi tarkistetaan ja merkataan kotitehtävät.
Myönteistä käyttäytymistä tukeva toimintatapa on työskentelytapojen kuvallinen strukturointi. Tunnin ohjelmaan voidaan valmiiksi symbolein merkitä esimerkiksi hiljainen itsenäinen työskentely, lukeminen, parikeskustelu jne.
Kuvat: Papunetin kuvapankki. papunet.net. © Sergio Palao / Arasaac
Tehtävät
Tehtäviä strukturoimalla ja selkeyttämällä kasvattaja samalla vahvistaa oppijan tunnetta omasta pystyvyydestään ja osaamisestaan. Strukturointi helpottaa myös eriyttämistä ja lasten ja nuorten erilaisten tuen tarpeiden huomioimista. Joidenkin oppilaiden kohdalla tehtävien tekeminen ja toiminta on hyvä pilkkoa osiin, jokainen osa ohjata erikseen ja edetä vähitellen. Osittaa voidaan niin toimintahetken tai oppitunnin tehtäviä kuin myös osaamisen näyttämiseen liittyviä tehtäviä. Tehtäviä voidaan peittää ja näyttää vain yksi kerrallaan tai koe voidaan vaikka leikata paloiksi ja tehdä osa kerrallaan. Voidaan myös sopia esimerkiksi toiminnallisesta hetkestä tai pienestä liikuntavälipalasta, kun vaikkapa kaksi matematiikan tehtävää on tehty tai kaksi virkettä kirjoitettu. Tehtävien järjestyksessä on tärkeä jaksottaa kovempaa ponnistelua vaativat tehtävät ja helpommat palauttavat hetket.
Tehtävien osittamisen lisäksi tärkeää on tehdä ryhmälle selkeä struktuuri siihen, mitä tehdä, kun on valmis. Varaa nopeille tekijöille selkeät tehtävät niihin hetkiin, kun yhteisesti ohjatut tehtävät on tehty. Yksi työrauhaa merkittävästi häiritsevä tekijä on epäselvyys siinä, mitä tehdä, kun on valmis tai kun muuten pitää odottaa. Kaikille lasten kanssa toimiville on varmasti tuttu huudahdus tai viitatenkin tullut kommentti: ”Olen valmis, mitä nyt?”. Kun tehtävät on ennakolta selvästi sovittu ja niihin siirtyminen ohjeistettu, vältytään tältä kokonaan. Tässä tärkeänä näkökulmana on myös se, ettei nopeampia oppijoita aina vaan ohjata uusien tehtävien tekoon, jolloin rauhallisemmin eteneville tulee kiireen tuntu, eivätkä he malta sinnikkäästi keskittyä huolelliseen tekemiseen.
Vapaat tilanteet
Vapaat tilanteet ovat monesti ohjattuja toimintahetkiä kaoottisempia ja vapaan toiminnan hetki voi olla jollekin lapselle tai nuorelle hyvin ahdistava, jos hän esimerkiksi pelkää jäävänsä yksin tai on epävarma siitä, kuinka pääsee liittymään toimintaan mukaan. Näissä tilanteissa turvallinen, lähellä oleva, kanssasäätelevä aikuinen on tärkeä tuki auttamassa eteenpäin haastavassa tunnesäätelytilanteessa ja mallintamassa onnistuvaa toimintaa. Haastavuutta tilanteeseen voi tuoda niin vuorovaikutustilanteessa toimiminen kuin toiminnan valitseminen. Lapsen ja nuoren mielessä voi pyöriä monia kysymyksiä: ”Kenen kanssa voin olla?”, ”Kuinka pääsen tekemiseen mukaan?”, ”Mitä täällä voi oikein tehdä?”. Päiväkodeissa tuttuja ovat leikinvalintataulut, josta voi valita mieleistä tekemistä. Samanlaisia tauluja voisi olla myös luokan ovensuussa tai ulkona välituntipihalla. Aikuiset voivat myös ohjata vapaiden hetkien kaverien valintaa. Tämä on hyvä keino myös tukea ryhmäytymistä ja ryhmän sosiaalisia suhteita.
Päiväkodin tai alakoulun piha voi olla pieni ja kuohua kuin noidan kattila. Äänet ovat kovia ja palloja ja juoksevia lapsia tuntuu sinkoutuvan tielle täysin odottamattomista suunnista. Selkeiden alueiden osoittaminen eri toiminnoille tai ryhmille ja pelisääntöjen yms. näkyväksi kirjaaminen tukevat toimintaa. Tärkeää on myös miettiä ja sopia keinot esimerkiksi joukkueiden valintaan välituntipeleihin sekä jonotusjärjestelmät esimerkiksi potkulautoihin, keinuihin jne. Vastaavasti yläkoulun ”vapaa” välitunnin vietto voi aiheuttaa ei-toivottua käyttäytymistä. Koulukohtaisesti voidaan miettiä yhteistyössä oppilaiden kanssa, minkälaiset tavat jäsentää välitunteja voisivat omassa yhteisössä toimia toivottua käyttäytymistä ja kaikkien hyvinvointia ja viihtyvyyttä tukemassa.
Muistettavat asiat
Muistettavien asioiden strukturointi käsittää kouluarjessa päivittäin kotitehtävien merkitsemisen sekä muun muassa erikoispäivien, kokeiden ja palautettavien tehtävien huolehtimisen. Muistamista helpottavien strategioiden opettaminen ja mallintaminen tukee lasten ja nuorten omaa toimintaa sekä toivottua käyttäytymistä. Kotitehtävien tai kokeiden muistamista voi helpottaa kuvan ottaminen läksystä tai niiden merkitseminen esimerkiksi kirjan etusivulla olevaan listaan tai muistivihkoon. Tällainen merkitseminen tukee myös kotona tehtävän työskentelyn toiminnanohjausta, kun kuvaan, listaan tai vihkoon voi helposti merkitä vaikkapa rastin, kun tehtävä on hoidettu. Kun yhdessä on opeteltu muistettavien asioiden merkitsemistä sekä sovittu, miten ja missä asiat ovat esillä, vältytään tilanteilla, jossa ”väännetään” siitä, onko joku asia kerrottu vai ei.
Luokassa onkin hyvä olla selkeä paikka, johon muistettavat asiat ja kotitehtävät merkitään. Läksyt, kokeet ja muut muistettavat asiat kannattaa varsinkin yläkoulussa merkitä myös Wilmaan tai muuhun sähköiseen järjestelmään sovitulla tavalla. Alakoululuokassa kotitehtävätaululla voi olla esimerkiksi kuva kirjasta tai vihosta, josta tehtävä on annettu, jotta kotiin lähtijä voi tarkistaa, onko repussa varmasti oikeat tavarat. Lisäksi läksytaulun lopussa voi olla myös kohta muista huomenna, jossa esimerkiksi uimarin kuva muistuttaa yhdellä silmäyksellä seuraavan päivän uinnista tai suksien kuva hiihtopäivästä.
Muistettavia asioita on ilmoitustaululla hyvä selventää kuvasymbolein. Tämä tukee myös lukutaidottomien lasten osallisuutta ja toimijuutta, kun he pystyvät itse ilmoitustaululta esimerkiksi ”metsäretki -kuvan” nähdessään tietämään, mitä pitää huomiseksi muistaa. Kuvasymboleista eivät hyödy vain pienet lapset tai erityisryhmät, niistä on apua ihan jokaiselle. Voit itse pohtia, kuinka helppoa on yhdestä kuvasta vaikka ymmärtää, että tälle nurmelle on koiran pissattaminen kielletty. Sanoin selitettynä se vaatisi huomattavasti isomman tilan, eikä tulisi yhdellä silmäyksellä ymmärretyksi.
Ihmiset
Ihmisten strukturoinnilla tarkoitetaan esimerkiksi varhaiskasvatusryhmässä tänään paikalla olevien aikuisten kuvien laittamista oveen tai eteiseen. Ryhmien ja luokkien ovissa voi olla niissä toimivien aikuisten nimet ja kuvat ja henkilökunnan huoneen ovella on hyvä olla kuvallinen lista kaikista aikuisista. Toimintahetkien struktuuria läpikäydessä tulee mainita kuka aikuinen on mukana missäkin tilassa tai toimintapisteessä. Tämän merkitys korostuu isoissa usean aikuisen ryhmissä ja avoimissa oppimisympäristöissä.
Ihmisten strukturointiin liittyy myös leikkiryhmien, työskentelyparien ja ryhmien valinta. On tärkeää, että aikuiset pohtivat ryhmäjaot pedagogisin perustein. Koska on aika aikuisten määrittelemille ryhmille ja koska taas on aika tukea lasten ja nuorten osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia antamalla heille mahdollisuus vaikuttaa ja valita. Tällöin parit ja ryhmät voivat tukea niin oppimista kuin myönteistä käyttäytymistä ja ryhmäytymistä, sosiaalisia suhteita ja vuorovaikutusta.
Tilat
Tilojen strukturoiminen ohjaa samalla niissä toimimista ja esimerkiksi toivottua äänenkäyttöä ja muuta käyttäytymistä. Tärkeää on rauhoittumistilan, lukunurkkauksen tai pelipöydän selkeä merkitseminen sekä erilaisten tilojen osoittaminen erilaiseen työskentelyyn, kuten hiljaisen työskentelyn ja keskustelevan oppimisen tilat.
Hyvän struktuurin luomisen lisäksi muista
Kaikesta strukturoinnista ja ennakoinnista huolimatta eivät tilanteet välttämättä suju suunnitelmien mukaan. Onkin tärkeä lisäksi muistaa jatkuvasti havainnoida arjen tilanteita ja tarjota sitä tarvitseville lapsille ja nuorille esimerkiksi ohjausta sekä tunne- ja säätelytukea.
Käyttäytymisen säätelyä, opettamista ja oppimista tukemaan voi jokainen kasvattaja tehdä tarpeidensa mukaiset kuvakortit esimerkiksi Papunetin kuvia hyödyntämällä. Valmiita kuvakokoelmia löytää verkosta hakemalla ja esimerkiksi Niilo Mäki instituutin verkkokaupasta on saatavilla maksulliset toimintaohjekuvat niin varhaiskasvatukseen kuin kouluun.
Käyttäytymisen tuen verkkokurssin tiimi on koonnut jäsentämisen tueksi kuvakokoelman, josta löytyy kuvia niin päiväjärjestyksen kuin toimintahetken tai oppitunnin kuvatukeen. Seuraavista linkeistä pystyt lataamaan itsellesi tulostettavia kuvia ja malleja avuksi arjen strukturointiin. Kuvien lähteenä on käytetty Papunetin kuvapankkia, papunet.net, Kuvako, Elina Vanninen, Sclera, Sergio Palao / ARASAAC, Toisto / Aleksei Zamiatin, Sclera, Paxtoncrafts Charitable Trust Sergio Palao / ARASAAC, muokkaus Elena Chebannaia sekä käyttäytymisen tuen verkkokurssi kuvia.
Päiväjärjestys varhaiskasvatus
Hyvä struktuuri rakentaa pohjan rutiinien muodostumiselle. Osa oppijoista kaipaa toimintansa ja käyttäytymisensä tueksi vahvaa struktuuria ja toimintarutiineja. Nämä voivat olla erityisen tärkeitä vapaissa hetkissä ja ”vapaammilla” varhaiskasvatuksen toimintatuokioilla ja koulun oppitunneilla.