Eriyttäminen
Eriyttäminen on keskeinen pedagoginen keino vastata erilaisuuden haasteisiin. Se mahdollistaa oppimisesta saavutettavaa kaikille ryhmän lapsille ja nuorille. Mitä laajemmin eriyttäminen nähdään, sitä paremmat mahdollisuudet oppijoilla on saada itselleen sopivaa ohjausta, opetusta, toimintaa ja oppimateriaaleja. Eriyttäminen ei useinkaan ole rahasta tai resursseista kiinni. Kasvattajien pienillä muutoksilla omaan toimintaansa voidaan ryhmän erilaisille lapsille ja nuorille taata yhdenvertainen mahdollisuus osallistumiseen, osallisuuteen ja onnistumiseen.
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaan lapsen on oikeus saada tarvitsemaansa tukea heti, kun tuen tarve on havaittu. Vaikeuksia tulee ehkäistä pedagogisilla järjestelyillä sekä erilaisilla työtavoilla. Ensimmäisenä keinona mainitaan suunnitelmallinen toiminnan eriyttäminen. Muina keinoina mainitaan ryhmien joustava muuntelu sekä oppimisympäristöjen muokkaaminen.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa todetaan eriyttämisen olevan keino oppimisen ja koulunkäynnin vaikeuksien ehkäisemiseen ennakolta. Eriyttäminen perustuu oppilaantuntemukseen ja on kaiken opetuksen pedagoginen lähtökohta. Opetussuunnitelmassa eriyttäminen mainitaan niin työskentelytavoissa, oppimisen tuessa kuin erikseen oppiaineiden kohdalla. Esimerkiksi äidinkielen, toisen kotimaisen ja vieraiden kielten opetussuunnitelmissa mainitaan eriyttämisen olevan keino tukea oppilaita, joilla on kieliin liittyviä oppimisvaikeuksia, tarjotaan tukea ja toisaalta keino tarjota haasteita myös muita nopeammin edistyville tai kieltä entuudestaan osaaville oppilaille. Luonnontieteissä eriyttämisen yhtenä näkökulmana on mahdollistaa oppijoiden eteneminen yksilöllisesti ajattelun taitojen eri tasoille ja taito- ja taideaineissa taito- ja taideaineet sosiaalisten, psyykkisten ja motoristen lähtökohtien ja taitojen huomioon ottamisen mahdollistaja.
Eriyttäminen kuuluu kaikille
Eriyttämisen tavoitteena on, että jokainen oppija pystyy osallistumaan täysipainoisesti ryhmän toimintaan sen kaikkeen tekemiseen. Se kuuluu kaikille lapsille ja nuorille ja koskee koko ryhmän kaikkea toimintaa. Eriyttämisellä voidaan vaikuttaa motivaatioon, itsetuntoon ja oppimiseen vahvuusperustaisesti.
Eriyttäminen on perinteisesti nähty tehtävien muokkaamisena jostain keskitasosta ylös- tai alaspäin. Yhdysvaltalaisen Carol Ann Tomlinsonin (2014) malli on toiminut pohjana monille muille malleille. Tomlinsonin mallissa eriyttämisen lähtökohtana ovat oppijan valmiudet, kiinnostuksen kohteet ja oppimisprofiili. Nämä huomioiden eriyttää voidaan sisältöä, oppimisprosessia tai tuotosta. Eriyttäminen on tärkeää nähdä tehtävien eriyttämistä laajemmin. Vain silloin toteutuu lasten ja nuorten tarvitsema tuki. Eriyttämisessä tuleekin huomioida laajasti koko päiväkoti- tai kouluarki. Anssi Roihan ja Jerker Polson (2018, 2023) luoma viiden O:n mallissa eriyttämisen osa-alueiksi on ajateltu:
- opetusjärjestelyt
- oppimisympäristö
- opetusmenetelmät
- oppimisen tukimateriaali
- oppimisen arviointi
Kerrostettu opettaminen
Diane Heacox (2012) esitteli ajatuksen kerrostetusta opettamisesta, jossa kaikki keskittyvä keskeisten asioiden ymmärtämiseen ja taitojen oppimiseen opettajan tarjotessa erilaisia vaihtoehtoja oppimateriaaleihin, työskentelyyn ja tuotokseen. Kerrostamisessa keskeistä on pääkäsitteiden, olennaisten taitojen ja asioiden tunnistaminen. Tavoitteena on keskeisten tietojen ja taitojen oppiminen jokaista tarpeen mukaan tukien ja jokaiselle sopivasti haasteta tarjoten.
Iines Palmu (2017, 2021) on vienyt ”Core to top” -mallissa ajatusta eteenpäin. Mallissa lähdetään liikkeelle perusteista (core), asioista, jotka kaikki oppivat, keskitasosta (middle), jonka suurin osa oppii ja vaativimmista (top) tasosta, jonka vain osa oppii.
Malli tukee eriyttämistä kaikenlaisissa ryhmissä, kaikenikäisten lasten ja nuorten kanssa. Kun tunnistetaan ne perustiedot ja -taidot, jotka kaikkien tulee oppia, voi kasvattaja joustavasti suunnitella, kuinka tämä perusta opetetaan ja kuinka sen oppiminen varmistetaan. Perustietojen ja taitojen opetuksen suunnittelun jälkeen on mahdollista miettiä, kuinka aikaisemmin kuvattuja eri eriyttämisen osa-alueita huomioiden mahdollistetaan suunnitelmallisesti oppijoiden työskentely tietoja ja taitoja syventäen.
Lähikehityksen vyöhyke eriyttämisen taustalla
Eriyttämisen lähtökohtana tulisi olla jokaisen oppijan oma taso. Kasvattajan oppijantuntemuksella onkin äärettömän suuri merkitys toimivan eriyttämisen ja sopivan tasoisten tehtävien tarjoamisen lähtökohtana. Lev Vygotskyn vuonna 1978 (ks. esim. Lehtinen, Vauras, Lerkkanen 2016) esittelemä käsite lähikehityksen vyöhyke liittyy keskeisesti onnistuneeseen eriyttämiseen. Lähikehityksen vyöhykkeellä tarkoitetaan sitä aluetta, joka on oppijan nykyisen kehitystason ja kasvattajan ohjauksella tavoitettavissa olevan tason välillä.
Ohjaus ja opetus tukee oppimista parhaiten, kun se ajoittuu juuri taidon kehityksen alkuvaiheeseen. Lähikehityksen vyöhykkeellä ohjaaja voi antaa lapselle vihjeitä ja ohjata löytämään strategioita sekä tehdä kysymyksiä, jotka auttavat tehtävän suorittamisessa ja taidon oppimisessa. Kun tunnistamme tason, miltä kukin oppilas aloittaa opiskelunsa, voimme suunnitella opetusta niin että se palvelee jokaista oppilasta yksilöllisesti ja osuu vyöhykkeelle, jossa oppiminen on ensinnä mahdollista ja toiseksi motivoivaa.
Riittävät mahdollisuudet harjoitella
Eriyttäminen liittyy myös riittävän harjoituksen ja kertauksen mahdollistamiseen. Jotta kaikilla oppijoilla on mahdollisuus tutustua samoihin tietoihin ja taitoihin, tarvitsevat jotkut enemmän kertausta ja harjoitusta kuin toiset. On todettu, että jos oppijoiden halutaan muistavan jokin ajatus tai käsite, tulee heidän käsitellä sitä keskimäärin vähintään neljä kertaa eri tilanteissa. Taitavampien oppijoiden kohdalla on mahdollista vähentää kertoja kolmeen, mutta mitä nuoremmista tai heikommilla oppimistaidoilla varustetuista oppijoista on kyse, sitä enemmän on tarjottava myös kertauksen ja harjoittelun mahdollisuuksia sekä mahdollisuuksia yleistää opittu erilaisiin tilanteisiin.
Olet nyt oppinut erilaisista eriyttämisen keinoista sekä siitä, mitä kaikkea oikein voidaan eriyttää. Pohdi seuraavaksi eriyttämisen osa-alueita pienen tehtävän keinoin.