Tunteesta taitoihin
Lapsen ollessa suurten tunteiden, kuten surun, vihan tai äärimmäisen innostuneisuuden vallassa, oppiminen voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta. Tunnetaidot, tunteiden tunnistaminen, nimeäminen ja säätely mahdollistavat yksilön itsesäätelyn ja toiminnanohjauksen sekä toimivan vuorovaikutuksen toisten kanssa. Käyttäytymisellään reagoivien lasten ja nuorten kanssa toimiessa on tärkeä ymmärtää tunnetaitojen ja niiden opettamisen ja harjoittelun merkitys esimerkiksi ärtyisyyden, vihan ja niistä seuraavien reaktioiden vähentämisessä. Tunnetaidot ovat taitoja, joilla kiukun voi kääntää voimavaraksi.
Tunteet ovat monin tavoin yhteydessä kehon toimintaan ja hyvinvointiin. Ne auttavat valintojen tekemisessä, suuntaavat havainnointia ja herättävät kehon toimintaan. Tunteet kertovat meille merkityksellisistä asioista ja vaikuttavat yhdessä ajatusten ja kehon toiminnan kanssa kaikkeen toimintaan. Tunteet voivat antaa voimavaroja, mutta myös pysäyttää toimintaa. Tunteet toimivat esimerkiksi hyvinvoinnin vahvistajina (ilo, mielihyvä, välittäminen), motivaation ylläpitäjinä (innostus, onnistuminen) sekä suojan tuojina ja vaaran tai negatiivisten seurausten välttäjinä (pelko, häpeä). Kaikki tunteet, niin myönteiset kuin kielteiset, ovat ihmiselle tärkeitä ja tarkoituksenmukaisia.
Myönteiset tunteet ovat hyvinvointimme kannalta ensiarvoisen tärkeitä. Ne mahdollistavat mm. oppimisen, läheisyyden ja luottamuksen ja yhteistyön. Myönteiset tunteet tuntuvat hyvältä ja pitkällä tähtäimellä nostavat ihmisen onnellisuustasoa. Kielteiset tunteet puolestaan kuormittavat pitkittyessään sydän- ja verenkiertoelimistöä, lisäävät sairastumisriskiä, masennusta ja muita mielenterveyden ongelmia. Tunnetaitojen opettaminen varhaiskasvatuksessa, esi- ja perusopetuksessa onkin ennen kaikkea mielenhyvinvointia lisäävää ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä.
Tunteet kehityksessä
Aivojen hermoverkkojen kehittyminen vahvistaa tunnesäätelykykyä, toisten näkökulmien huomioimista ja empatiaa. Ensin kehittyvät perustunteiden viriämiseen liittyvät hermoverkoston osat. Lapsen kasvaessa etuotsalohkot ja niiden säätelypiirit vahvistuvat ja niiden merkitys tunteiden säätelyssä voimistuu. Kypsyminen ja kehittyminen jatkuu läpi nuoruusiän ja on valmis vasta varhaisaikuisuudessa.
Perustunteilla eli primääritunteilla tarkoitetaan tunteita, joita koetaan kulttuurista riippumatta ja joita lapsi kokee jo hyvin varhain. Perustunteita ovat: ilo/mielihyvä, suru, pelko, hämmästys, inho ja viha. Sekundaaritunteet kuten tyytyväisyys, ylpeys, häpeä, syyllisyys tai kateus vaativat edistyneempää kognitiota ja tietoisuutta itsestä. Lapset alkavat kokea niitä 2-3 -vuotiaina.
Mielenteorialla tarkoitetaan ihmisen ymmärrystä siitä, että toisilla ihmisillä on meistä itsestämme erillinen tietoisuus, ajatukset ja tunteet. Mielenteorian kehittyessä neljän vuoden iässä lapsi oppii ymmärtämään tunteisiin vaikuttavia sisäisiä ja ulkoisia tekijöitä sekä pystyy vähitellen ennakoimaan omia ja toisten tunnetiloja. Mielenteorian kehitys jatkuu kouluiässä ja lapsi alkaa vähitellen ymmärtää myös sosiaalisen vuorovaikutuksen erilaisia vivahteita kuten sarkasmia ja ironiaa.
Nuoruusikään tultaessa tunnekuohut lisääntyvät ja varhaisnuorille tyypillistä on emotionaalinen reaktiivisuus ja tunnetilojen nopeat vaihtelut jopa äärilaidasta toiseen. Keskinuoruudessa tyypillistä on tunnesäätelyn sekä tunteiden hyväksyttävästi näyttämisen vaikeus. Myös alttius riskien ottamiseen lisääntyy.
Tutustu seuraavassa diaesityksessä tunnetaitoihin ja niiden opettamiseen.
Tunteet ja itsesäätely
Tunteiden säätelyssä voidaan erottaa tiedostamaton ja tietoinen säätely. Tunteet tarttuvat helposti niin lapsesta tai nuoresta toiseen kuin lapsesta aikuiseen ja aikuisesta lapseen. Aivojen peilisolut kopioivat toisten tunteita tahattomasti ja huomaamatta. Kasvattajina meidän on tärkeä tiedostaa ja huomioida tunnetartunta työssämme. Omalla rauhallisuudella voimme tuoda rauhaa kiihtyneisiin tilanteisiin ja tarjota lapsille tai nuorille meiltä rauhallisilta aikuisilta työkaluja tiedostamattomaan tunnesäätelyyn.
Kanssasäätely onkin keskeinen työkalu lapsen ja nuoren kehittyvän itsesäätelyn tukemisessa. Voimme tietoisesti lainata omaa säätelykapasiteettiamme lapselle tai nuorelle, kun hänen omat aivonsa ovat hälytystilassa, eivätkä enää itse pysty tunnesäätelyyn. Aikuisen on tunnistettava sekä tietoisesti säädeltävä itseään, jotta kanssasäätely mahdollistuu. Erilaisten itselle sopivien tunnesäätelykeinojen tiedostaminen ja harjoitteleminen on meille aikuisille tärkeää, jotta voimme tarvitessamme käyttää tiedostettuja ja toimivia tunnesäätelykeinojamme oman olotilamme virittämiseen ja sekä itsemme että toisten säätelyyn.
Tietoinen tunnesäätely liittyy kiinteästi itsesäätelytaitoihin, kuten odottamiseen, mielen malttamiseen, mielihyvän viivästyttämiseen ja toisten huomioon ottamiseen. Tunteet tulevat ja menevät aaltojen lailla vahvistuen ja laantuen. Tunneaallon huipulla lapsi ja nuori on stressitilassa, josta hän ei välttämättä itse osaa pois. Silloin turvallinen kanssasäätelevä aikuinen on tarpeen. Tässä tilanteessa oppiminen on mahdotonta, kaikenlainen kysely, selittäminen ja opettaminen on turhaa. Kuten kurssilla aikaisemmin opit tulee näissä tilanteissa ensin taata turvallisuus, suojata niin lasta itseään kuin muita, antaa aikaa ja tilaa rauhoittua ja vasta myöhemmin (joskus ehkä vasta seuraavana päivänä) järkeillä yhdessä tilanteen aiheuttaneita tekijöitä sen aikaansaamia tuntemuksia ja mahdollisia vaihtoehtoisia toimintamalleja jatkossa.
Tunteet eivät saisi päästä ohjaamaan toimintaa ja itsesäätelyn merkitys näkyykin erityisesti silloin, kun lapsen tietoinen toiminta herpaantuu. Lapsi joutuu niin sanotun tunnekaappauksen valtaan. Tunnekaappaus tarkoittaa pidättämätöntä voimakasta tunnetta esimerkiksi totaalista hepulia, viharaivoa tai pelkopaniikkia, jolloin käyttäytyminen muuttuu levottomaksi, uhmakkaaksi, itkuiseksi tai vetäytyväksi. Lapsi tai nuori esimerkiksi lyö, riuhtoo, karjuu, pakenee tai jähmettyy ja lamaantuu. Tunnekaappauksen välttämiseen tarvitaan aivojen etuotsalohkon toimintaa jarruttavaa säätelyä. Lapsen etuotsalohko on vasta rakenteilla ja se väsyy helposti.
Itsesäätelyn vahvistuminen liittyykin ennen kaikkea keskushermoston kehittymiseen. Hyvä kehitys etenee vähitellen vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa lapsen saadessa harjoitella näitä tärkeitä taitoja oikea-aikaisesti ja riittävästi. Varhaiskasvatusikäinen lapsi harjoittelee arjessaan itsesäätelyn taitoja päivittäin ja aikuisen tuki kanssasäätelijänä tilanteissa on äärettömän tärkeää. Itsesäätelytaitojen harjoittelu onnistuu parhaiten sopivassa vireystilassa, rauhallisessa tilanteessa. Suurten tunteiden jyllätessä tai muuten kuormittavassa tilanteessa ei itsesäätelytaitojen harjoittelu onnistu.
Itsesäätelyn kehittymistä voidaan tukea monilla leikeillä. Varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa on enemmän aikaa leikkiin, mutta koululaistenkin päivään saa pienen leikin mahdutettua esimerkiksi oppitunnin välipalana. Yleisesti tunnettuja leikkejä, joilla voidaan tukea itsesäätelyä ovat esimerkiksi:
- seuraa johtajaa
- peili
- kapteeni käskee
Tunteiden tunnistamisen ja säätelyn tukena voidaan käyttää erilaisia tunnemittareita ja asteikkoja. Tunteen tunnistamisen ja nimeämisen jälkeen mittarilla tai asteikolla voidaan arvioida tunteen voimakkuutta esimerkiksi jännittää hiukan tai kauhistuttaa aivan valtavasti ovat hyvin erilaisia epävarmuuden tunteita. Tunnemittariin voidaan myös yhdistää tunnetilojen kuvia ja nimiä sekä toimintaohjeita ja tunteiden säätelyn tukena käyttää esimerkiksi liikennevalomallia.
Tunnekuvia, -mittareita ja muita tunnesäätelyä tukevia julisteita voi myös olla esillä ryhmätiloissa, luokissa ja käytävillä. Visuaaliset tunnetaitojen muistukkeet tukevat lasten ja nuorten tunnesäätelyä ja niihin on aikuisten myös helppo tarpeen tullen viitata.
Tunnesäätelyn haasteet
Ryhmätilanteissa tai kavereiden kanssa toimiessa saattaa tulla tilanteita, joissa tunteet läikkyvät yli, lapsi hajottaa leikin tai vaikkapa tönii kaveria. On tärkeä tunnistaa, milloin on kyse normaaliin kehitykseen liittyvästä reaktiivisesta käyttäytymisestä ja milloin varsinaisesta itsesäätelyn pulmasta. Lapsen kykyyn säädellä haastavia tunteitaan, esimerkiksi aggressiota, vaikuttaa hänen kehitysikänsä.
Kehitysiällä tarkoitetaan lapsen tai nuoren saavuttamaa motorisen, kielellisen, emotionaalisen ja sosiaalisen kehityksen sekä ajattelukyvyn vaihetta. Tämä kehitysikä voi poiketa kalenteri-iästä huomattavastikin ja monet väkivaltaisesti käyttäytyvät lapset ovat kehitysiältään jäljessä verrattuna kalenteri-ikäänsä. Ikään liittyvien sosiaalisten odotusten mukaan toimiminen ei näillä lapsilla ja nuorilla onnistu, heidän käyttämänsä keinot ja toimintatavat ovat ikätovereihin nähden epäkypsiä. Suurimmalla osalla lapsia tunnetaidot kuitenkin kehittyvät ajan kanssa tavanomaisiksi.
Tila rauhoittumiselle ja tunnesäätelylle
Oppimisympäristöstä on tärkeää osoittaa tila, johon lapsi tai nuori voi vetäytyä rauhoittumaan. Rauhoittumistilan on hyvä olla vähän sivussa mutta kuitenkin aikuisten näkyvillä. Sinne voi tuoda pehmeitä materiaaleja, peiton, jonka alle vetäytyä, tyynyn, pehmoleluja jne. Rauhoittumispaikassa voi olla myös kuulosuojaimia tai mahdollisuus musiikin tai äänikirjan kuunteluun sekä rauhoittavaa tekemistä kuten palapelejä, värityskuvia, muovailumassaa jne. Rauhoittumistilassa on hyvä olla tunne- ja rauhoittumiskeinokuvia joko korttipinoina tai julisteina. Näiden avulla lapsi tai nuori pystyy säätelemään omaa tunnetilaansa ja niiden avulla voidaan myös päästä alkuun keskustelussa tilanteesta.
Entäpä miten itsesäätely liittyy paljon keskustelussa olevaan toiminnanohjaukseen? Toiminnanohjauksella tarkoitetaan keinoja, joilla tavoite pyritään saavuttamaan, vaikka tunteet määräisivät toisin. Toiminnanohjaus estää tunnekaappauksen, se on tietoinen itsesäätelyn väline, joka vaatii aktiivista ponnistelua. Toiminnanohjauksen avulla lapsi oppii pitämään yllä suunnittelemaansa ja aloittamaansa toimintaa ulkoisista tai sisäisistä ärsykkeistä välittämättä.
Itsesäätelyn biologisesta perustasta ja toiminnanohjauksesta pääset oppimaan lisää verkkokurssimme osissa kolme ja neljä. Kurssin seuraavissa opit lisää myös tunteiden tarttumisesta, aikuisen tunnesäätelystä ja sen merkityksestä haastavasti käyttäytyvän lapsen tai nuoren kanssa toimiessa.
Tunnista kuvien perustunteet.
Halutessasi voit lukea lisää ja löytää valmiita materiaaleja työsi tueksi:
- Lapsen aivojen ja tunnesäätelyn kehitys: Kuikka, P., Välimäki, K. & Parviainen, T. Lapsen aivojen ja tunnesäätelyn kehitys. Aivotiedon jalostamo. Jyväskylän yliopisto, Monitieteinen Aivotutkimuskeskus. https://issuu.com/universityofjyvaskyla/docs/lapsen_aivojen_ja_tunnes__telyn_keh
- Opetushallitus. Tunteesta tunteeseen -materiaali. https://www.oph.fi/fi/oppimateriaali/tunteesta-tunteeseen
- Mieli ry. Tunteet ja tunnetaidot. https://mieli.fi/vahvista-mielenterveyttasi/tunteet-ja-tunnetaidot/
- Opetushallitus. Tunne-etsivät -peli. https://www.oph.fi/fi/tilastot-ja-julkaisut/julkaisut/tunne-etsivat
- Viitottu rakkaus. Materiaalia hyvinvoinnin ja oppimisen tueksi.
- Värinautit. Tunne- ja vuorovaikutustaidot. https://www.varinautit.fi/tunnetaidot/
- Ellipsin materiaalipankki – tunteet. https://ellipsi.me/tunteet-2/
Voit lukea lisää Tukea arkeen!-julkaisun sivuilta 46-48.
Olet nyt oppinut paljon tunteista, tunnesäätelystä ja tunnetaitojen opettamisesta. Mikä yhteys on tunnetaidoilla ja kaveritaidoilla? Siirry eteenpäin oppimaan tästä lisää.