Käyttäytymisodotusten laatiminen

Käyttäytymisodotukset ja toimintaohjeet tulee luoda yhdessä lasten ja nuorten kanssa ja niiden määrä on pidettävä maltillisena. Kolmesta viiteen myönteisesti muotoiltua toimintaohjetta on riittävästi. Lapsille ja nuorille on annettava todellinen mahdollisuus vaikuttaa, heitä ei saa käyttää vain ”kumileimasimena” aikuisten todellisuudessa etukäteen määrittelemille säännöille.

Yhteisöllisessä myönteisessä käyttäytymisen tuessa (SWPBIS) käyttäytymisodotukset laaditaan koko yhteisölle. Näiden koko yhteisön käyttäytymisodotusten laatimisessa on tärkeä huomioida kaikkien yhteisön jäsententen näkemykset ja osallistaa niiden tekemiseen ammattilaisten, lasten ja nuorten lisäksi myös huoltajat. Yhteisötason käyttäytymisodotusten laatiminen vaatii panostusta koko yhteisöltä ja siksi kerran huolella laaditut käyttäytymisodotukset useimmissa yhteisöissä muodostavat toiminnan perustan useamman vuoden ajan. Käyttäytymisodotuksiin on hyvä palata toimintakausien alussa, tarkastella niitä ja pohtia tarvitaanko niihin muutoksia tai täsmennyksiä ja tarve- ja tietoperustaisesti tehdä muutokset. Varhaiskasvatus- tai kouluyhteisötason käyttäytymisodotukset toimivat pohjana eri tiloihin ja eri ryhmille ja luokille täsmennettäville yksityiskohtaisemmille käyttäytymisodotuksille.

Käyttäytymisodotukset, toimintaohjeet ja säännöt

Täsmennetään vielä käyttäytymisodotuksia ryhmän tai luokan omiksi toimintaohjeiksi. Ryhmän sääntöjen laatiminen on tutkimusten mukaan ratkaiseva askel myönteisen vuorovaikutuksen lisäämiseen sekä toivottua käyttäytymistä koskevien odotusten ja ei-toivottua käyttäytymistä koskevien seurausten näkyväksi tekemiseen. Sääntöjen tulee liittyä yhteisiin myönteisiin käyttäytymisodotuksiin ja ne tulee laatia heti toimintakauden alussa. Näitä toimintaohjeita (sääntöjä) tulee olla rajattu määrä, kolmesta viiteen on sopivasti. Niiden tulee olla yksinkertaisia, lyhyitä, selkeitä ja myönteisesti määriteltyjä. Esimerkiksi, jos halutaan vaikuttaa huuteluun ja ilman puheenvuoroa puhumiseen, myönteisesti määritelty ohje voisi olla: ”Pyydän puheenvuoroa viittaamalla”.

Rajoitettu määrä ohjeita ja sääntöjä varmistaa sen, että lapset ja nuoret voivat muistaa ne. Kuten yleisemmät käyttäytymisodotukset myös nämä toimintaohjeet tulee määritellä yhteistyössä lasten kanssa ja ne on hyvä pitää helposti saatavilla ja näkyvillä, jotta lapset ja nuoret voivat niitä katsomalla itse vahvistaa odotettua käyttäytymistään ja jotta aikuisen on niitä helppoa opettaa, muistuttaa ja niihin arjen tilanteissa viitata. Ohjeita voidaan tarkastella ja tarkistaa niin usein kuin se niiden toimivuuden tai lasten ja nuorten vastuuntunnon ja toivotun käyttäytymisen vahvistamiseksi on tarpeen.

Varhaiskasvatuksen ohjeet leikkitilassa voisivat näyttää esimerkiksi tältä: Koululaisen ohjeet oppitunnille puolestaan voisivat näyttää tältä:

Voit lukea lisää Tukea arkeen!-oppaan sivuilta 58-60. Oppaan sivulta 99 löydät pohjan käyttäytymisodotusten laatimiselle.

Oletko arjessasi huomannut, kuinka käyttäytymisohjeet ja säännöt muodostuvat lasten ja nuorten suussa usein kielloiksi? Toivotun käyttäytymisen näkyväksi tekeminen myönteisellä ohjeella on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää. Seuraavassa tehtävässä pääset muokkaamaan kieltoja myönteisiksi käyttäytymisodotuksiksi ja ohjeiksi.