Ei-toivottuun käyttäytymiseen puuttuminen

Osana myönteistä käyttäytymisen tukea on tärkeää, että ei-toivottuun käyttäytymiseen ja käyttäytymisodotusten vastaiseen toimintaan puututaan ennakolta kaikkien, myös lasten ja nuorten, tiedossa olevilla sovituilla keinoilla. On tärkeää, että ei vain järjestetä tilaisuuksia onnistua ja kehuta ponnisteluista vaan myös hyödynnetään opettavaisia hetkiä, uudelleen ohjataan, annetaan korjaavaa palautetta toiminnasta ja autetaan lapsia ja nuoria muuttamaan ei-toivottua käyttäytymistä.

Seuraamuksia käytetään, kun käyttäytymisen haasteita ennaltaehkäisevät toimet ja toivotun käyttäytymisen positiivinen vahvistaminen eivät riitä. Kasvatuksen yhtenä tehtävänä on opettaa lapsille ja nuorille vastuullisuutta itsestään ja ympäristöstään, siksi varhaiskasvatuksessa ja koulussa sääntöjen rikkomisesta tulee aina seurata jotain.

Tutkimusten mukaan rangaistukset eivät ole tehokas tai tarkoituksenmukainen keino ei-toivottuun käyttäytymiseen puuttumiseen. Perinteinen rangaistuksiin perustuva puuttuminen on negatiivista puuttumista, joka ei opeta lapselle tai nuorelle, kuinka tilanteessa tulisi toimia. Rangaistuksilla voidaan lyhytaikaisesti saavuttaa toivottu tulos ja muutos käyttäytymiseen. Pitkällä aikavälillä ne eivät kuitenkaan muuta toimintaa ja rangaistusten negatiiviset vaikutukset voivat kumota positiiviset. Ensinnäkin rangaistukset herättävät usein lapsissa vastarintaa. Lisäksi rangaistukset heikentävät kasvattajan ja lasten välistä suhdetta ja niihin liittyy nöyryyttämistä ja häpeää. Rangaistukset ovat  paitsi tehottomia kasvatuskeinoja myös haitallisia lapsen ja nuoren kehittyville aivoille, joilla voi olla pitkäkestoisia kielteisiä vaikutuksia niin kehitykseen kuin vuorovaikutukseen.

Myönteinen puuttuminen

Rangaistusten sijaan lasten ja nuorten käyttäytymiseen voidaan puuttua sellaisilla myönteisillä tavoilla, joiden tavoitteena on auttaa lapsia ja nuoria oppimaan virheistään. Kuten kehujen myös puuttumisen tulee olla konkreettista ja täsmällistä, jotta lapsen ja nuoren on mahdollista tunnistaa, mihin käyttäytymisen osaan puututaan. Sen tulee selkeästi sanoittaa toiminta, johon toivotaan muutosta ja se, minkälaista käyttäytymistä odotetaan. Myönteisen puuttumisen myötä oppivat taitoja kontrolloida omaa käyttäytymistään ja valintojaan, lapset ja nuoret saavat pystyvyyden tunnetta ja itseluottamusta. Myönteisen puuttumisen tapoja ovat ei-toivotun käyttäytymisen huomiotta jättäminen, oikeasta käyttäytymismallista muistuttaminen ja siihen ohjaaminen, uudelleen ohjaaminen sekä luonnolliset ja johdonmukaiset seuraamukset.

Lapsen tai nuoren käyttäydyttyä ei-toivotusti hänen kanssaan keskustellaan käyttäytymisen taustalla vaikuttavista tekijöistä ja tunteista. Mikä sai lapsen tai nuoren käyttäytymään ei toivotulla tavalla, minkälaisia tunteita tuossa tilanteessa oli ja miltä tuntuu tilanteen jälkeen. Tämän jälkeen voidaan keskustella sopivista tavoista toimia vastaavissa tilanteissa. Itsesäätelytaitojen opettaminen auttaa lapsia ja nuoria käyttäytymään jatkossa toivotulla tavalla. Kuten aikaisemmin kurssilla opit, tätä keskustelua ei tule käydä tilanteen ollessa päällä vaan vasta myöhemmin tunteiden rauhoituttua, ehkä puolen tunnin tai tunnin kuluttua tai vaikka vasta seuraavana päivänä.

Haastavissakin tilanteissa on tärkeää nähdä ne asiat, jotka kaikesta huolimatta onnistuivat. Oppijan tuntemuksen myötä pystymme kiinnittämään huomiota henkilökohtaisiin onnistumisiin ja taitojen edistymiseen. On tärkeää pitää myönteinen huomio toivotussa käyttäytymisessä ja korjata ei-toivottua käyttäytymistä myönteisen puuttumisen keinoin. Säännöllinen ja välitön palaute auttaa lapsia ja nuoria toimimaan jatkossa oikein ja tekemään parempia valintoja.

Miksi puuttua ei-toivottuun käyttäytymiseen myönteisin keinoin?

Myönteinen puuttuminen ei-toivottuun käyttäytymiseen opettaa lapsille ja nuorille vastuullisuutta. Myönteisen puuttumisen tavoitteena on muuttaa tulevaa käyttäytymistä ja auttaa lapsia ja nuoria tekemään tulevaisuudessa parempia valintoja. Se on vuorovaikutteista keskustelua, ratkaisujen etsimistä, joiden kautta lapset ja nuoret ymmärtävät, että välttääkseen ikäviä seuraamuksia heidän on tehtävä muutoksia käyttäytymiseensä.

Myönteinen puuttuminen mahdollistaa valtataistelujen sijasta lämpimän ja luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen rakentamisen. Kun lapset ja nuoret kontrolloivat itse käyttäytymistään, ei aikuisen tarvitse kontrolloida heitä. Ei-toivotun käyttäytymisen ja seuraamusten sijaan keskitytään ratkaisuihin ja vahvuuksiin.

Ei-toivottuun käyttäytymiseen puuttumisen tavoite on keskeyttää ei-toivottu käyttäytyminen ja palauttaa lapsi tai nuori toivottuun toimintaa. Pitkän aikavälin tavoitteena on vähentää ei-toivottua käyttäytymistä tulevaisuudessa. Tähän tavoitteeseen voidaan päästä erilaisin tavoin ja jotta yhteisön aikuisten toiminta on samansuuntaista ja johdonmukaista, tulee käyttäytymiseen puuttumisen tapoja suunnitella yhteistyössä esimerkiksi listaten tyypillisiä ei-toivotun käyttäytymisen muotoja ja niihin puuttumisen tapoja. Puuttumisen tapoja suunnitellessa on tärkeä huomioida, ettei aikuisen toiminta lisää tai provosoi ei-toivottua käyttäytymistä. Suunnitteleminen tukee myös ajattelua siitä, minkälaiseen käyttäytymiseen meidän yhteisössämme on ylipäätään tarve puuttua. Suunnittelun tueksi voidaan ei-toivotun käyttäytymisen erilaiset ilmenemismuodot jakaa:

1. tavanomaiseen, esimerkiksi luvaton puhuminen tai vaeltelu opetushetkellä
2. vakavampaan,  esimerkiksi aikuisen antamasta ohjeesta kieltäytyminen tai kaverin kanssa nahistelu
3. välitöntä huomiota vaativiin käytösmalleihin, kuten itsensä tai toisen vahingoittaminen

Tavanomainen ei-toivottu käyttäytyminen

Tavanomainen ei-toivottu käyttäytyminen liittyy monesti lasten ja nuorten normaaliin tarpeeseen liikkua ja puhua.  Se voi olla esimerkiksi vaikeutta asettua ohjeen mukaiselle paikalle tai toimintaan, aikuisen kutsumista huutamalla, marisemista, levotonta vaeltelua tai vastaamista ilman puheenvuoroa. Edellä lueteltujen kaltaiseen tavanomaiseen ei toivottuun käyttäytymiseen toimivia puuttumisen tapoja ovat toiminnan uudelleen ohjaaminen sekä sammuttaminen.

Uudelleen ohjaamisessa lapsia ja nuoria ohjataan sanattomilla ja sanallisilla vihjeillä. Aikuisen siirtyminen lähemmäs omiaan puuhailevaa lasta, oikeaa toimintaa mallintavan kuvan osoittaminen tai jo pelkkä katsekin voi toimia ohjaamassa oikeaan toimintaan. Sanallisessa uudelleen ohjaamisessa lasta tai nuorta muistutetaan toivotusta käyttäytymisestä. Tämä voi tapahtua yleisesti käyttäytymisodotus tai ohje toistamalla: ”Muistattehan, että puheenvuoron saa täällä viittaamalla” tai henkilökohtaisesti lapselle puhuen: ”Tiedätkö, mitä piti tehdä? Voinko auttaa jotenkin?”, ”Huomaan, että et ole vielä jonopaikallasi. Siirtyisitkö, jotta kaikki pääsevät syömään.”.  Erinomainen uudelleen ohjaamisen muoto on myös oikein toimivan kaverin kehuminen.

Sammuttamisella tarkoitetaan käyttäytymisen vähenemistä ja loppumista silloin, kun lapsi tai nuori ei käyttäytymisellään saavuta toivomaansa tavoitetta. Haastavan käyttäytymisen suunnitelmallinen huomiotta jättäminen voi meille kasvattajina tuntua haastavalta ja sitä pitää harjoitella ihan niin kuin tehokasta myönteistä vahvistamista ja kehumistakin. Ei-toivottuun käyttäytymiseen puuttumattomuus, sen huomiotta jättäminen, vaatii pitkäjänteisyyttä, sillä jäädessään vaille palautetta saattaa lapsi tai nuori aluksi lisätä ei-toivottua käyttäytymistä saadakseen huomion. Tärkeää on myös, että kaikki aikuiset toimivat tässäkin asiassa johdonmukaisesti samalla tavalla. Tärkeää on viedä tilanteet loppuun asti ja noudattaa sovittua toimintatapaa, eikä antaa periksi. Se, että huutelu on yhdeksän kertaa jätetty huomiotta vesittyy, jos lapsi tai nuori kymmenennellä kerralla saa aikuisen huomion.

Huomiotta jättämisessä on muistettava, että se sopii vain lievään huomionhakuiseen käyttäytymiseen ja vain silloin, kun tiedetään, että lapsella tai nuorella on kyky ja tarvittavat taidot toimia toisin. Huomiotta jättäminen ei opeta taitoja, ne pitää olla opetettu aikaisemmin tai opettaa taitopuutteen tullessa ilmi niin kuin olet aikaisemmin tällä kurssilla oppinut.

Huomiotta jättäessäkin on tärkeää koko ajan pitää ohjenuorana terveellisyys ja turvallisuus. Jos ei-toivotun käyttäytymisen muoto muuttuu ja se tuottaa vaaraa tai haittaa lapselle tai nuorelle itselleen tai jollekulle muulle, on puututtava heti! Jos ei-toivottu käyttäytyminen on vaaratonta, vaikkakin tuntuu häiritsevältä, on tutkimusperustaisesti toimivaa jättää se huomiotta ja kohdistaa huomionsa ja kehunsa niihin lapsiin ja nuoriin, jotka toimivat käyttäytymisodotusten mukaisesti ja ei-toivotusti käyttäytyvään lapseen tai nuoreen heti, kun hänen toimintansa on jälleen toivotun mukaista.

Suunnitelmallisessa huomiotta jättämisessä on tärkeää pohtia, mitkä asiat ylläpitävät ei-toivottua käyttäytymistä. Jos käyttäytymistä ylläpitää toisilta lapsilta ja nuorilta saatu huomio, tulisi heidät saada mukaan toimintaan. Toinen edellytys huomiotta jättämisen tehokkuudelle on hyvä vuorovaikutussuhde kasvattajan ja lapsen tai nuoren välillä. Tärkeää on myös muistaa, että huomiotta jätetään vain ei-toivottu käyttäytymismalli EI koko yksilöä. Hänen muu toimintansa huomioidaan tavalliseen tapaan ja ei-toivotun käyttäytymisen jälkeen lasta kehutaan toivotusta toiminnasta heti, kun se on mahdollista. Lisäksi tärkeää on olla erityisen tarkkana siitä, ettei ei-toivottua käyttäytymismallia vahvisteta vahingossakaan huomiolla. Sammuttamisessa täytyy olla sinnikäs eikä huomiotta jättämisestä saa lipsua.

Vakavampi ei-toivottu käyttäytyminen

Luonnolliset ja johdonmukaiset seuraamukset ovat olennainen osa myönteistä puuttumista. Ne opettavat, että teon seuraamuksella on yhteys sitä edeltävään omaan käyttäytymiseen ja toimintaan. Kasvatuksellisesti toimiva seuraamus liittyy suoraan tehtyyn tekoon ja opettaa vastuullisuutta. Esimerkiksi yhteisen leikin tai pelin sääntöjen noudattamatta jättämisestä voi seuraamuksena olla poistaminen kyseisestä toiminnasta ja toisen toiminnan osoittaminen tai pöydän sotkemisesta piirtämällä seuraamuksena on pöydän pinnan putsaaminen. Seuraamuksiin liittyy lapsen ja nuoren itsesäätelyn ja oman käyttäytymisen hallinnan auttaminen. Kun lapsi tai nuori on tietoinen toivotusta käyttäytymismallista sekä tekonsa ei-toivottavuudesta ja häntä on ennen seuraamusta uudelleen ohjattu toivottuun käyttäytymiseen tai varoitettu sanallisesti vihjeellä, on seuraamus hänen oman valintansa. Seuraamuksien tulee olla:

• välittömiä
• oppijan iän- ja kehitystason huomioivia
• tekoon nähden kohtuullisia
• olosuhteisiin sopivia
• hienovaraisia ja lyhytkestoisia
• sellaisia, jotka eivät nolaa tai nöyryytä

Luonnolliset seuraamukset syntyvät tilanteessa itsestään, ovat jokin kielteinen tulos, johon toiminta johtaa ellei siihen puututa. Esimerkiksi jos leikkii vesilätäkössä ilman kurahousuja, kastuu ja olo tuntuu ikävältä, jos lähtee liian myöhään aamulla, ei ehdi bussiin, myöhästyy ja saa myöhästymismerkinnän tai jos ei suostu syömään, jää nälkäiseksi. Luonnolliset seuraamukset ohjaavat lasten ja nuorten toimintaa nimensä mukaisesti luonnollisesti. Useimmat arvostavat mukavaa oloa tai ulkoiluhetkeä ja käyttäytyvät toivotulla tavalla, jotta esimerkiksi ehtivät ruokailuun ja välitunnille.

Johdonmukaiset seuraamukset ovat selkeästi seurausta ei-toivotusta käyttäytymisestä, ongelmaan liittyviä ja kohtuullisia. Esimerkiksi lasten töniessä toisiaan kiistellessään lelusta, on johdonmukainen seuraamus leikin lopettaminen ja tämän jälkeen keskustelu kiistan osapuolten kanssa siitä, kuinka toimia, jos kaverilla on lelu, jonka itse haluaisi. Tämän johdonmukaisen seuraamuksen kautta lapset voivat seuraavan kerran vastaavan tilanteen tullessa toimia niin, että leikki voi yhdessä jatkua. Johdonmukainen seuraamus voi olla myös jonkun etuoikeuden menettäminen esimerkiksi, jos höpöttää kaverin kanssa eivätkä sovitut tehtävät tule tehtyä, täytyy töitä jatkaa opettajan lähettyvillä eikä esimerkiksi käytävän sohvapaikalla.

Luonnollisten ja johdonmukaisten seuraamusten tulee tapahtua välittömästi ei-toivotun käyttäytymisen jälkeen. Seuraamusten tulee kiinteästi liittyä ei-toivottuun käytökseen esimerkiksi, jos repii askartelupapereita, pelikortteja tai kirjan sivuja, täytyy ne teipata (yhdessä aikuisen kanssa) tai jos koululainen ei tee tehtäviään tunnilla, jäädään ne tekemään seuraavalla välitunnilla tai koulun jälkeen. Tässä kouluesimerkissä oppilaantuntemus on äärimmäisen tärkeää. Toisten lasten ja nuorten jaksamisen edellytys on tauko opiskeluhetkien välissä ja silloin välitunnin epääminen voi saada lumipalloefektin aikaiseksi. Ei voi myöskään liikaa korostaa sitä, että lapselle tai nuorelle on ennen seuraamuksen antamista tarjottava mahdollisuus korjata toimintaansa ja näin valinnan mahdollisuus. Aikuisen on tärkeää pysyä rauhallisena, ystävällisenä ja johdonmukaisena sekä pitää tilanteessa ohjat käsissään.

Välitöntä huomiota vaativa ei-toivottu käyttäytyminen

Vaarallinen tai vahingoittava käyttäytyminen on aina pysäytettävä. Kasvattajat voivat etukäteen valmistautua tilanteisiin miettimällä niihin toimintasuunnitelman. Lapsen tai nuoren ei-toivotun, tuhoavan käyttäytymisen pysäyttämisessä auttavat riittävän aikainen puuttuminen (huom. ennakoivien merkkien tunnistaminen), selkeät ohjeet, lapsen itsensä sekä sivullisten turvaaminen sekä lapsen rajaaminen tarvittaessa.

Suurten tunteiden jyllätessä lapsi tai nuori tarvitsee aikaa ja tilaa rauhoittua. Lapselle tai nuorelle tulee mahdollistaa tunteiden tasaaminen omassa rauhassa poissa toisten katseilta. Häntä ei kuitenkaan näissä tilanteissa saa jättää yksin (hylätä), vaan hänen tulee tietää aikuisen olevan lähellä ja lapsen tai nuoren tarvitessa saatavilla. Rauhoittumisen jälkeen lapselle ja nuorelle tulee tarjota mahdollisuus keskustella aikuisen kanssa ajatuksistaan ja tunteistaan.

Välitöntä huomiota vaativaan ei-toivottu käyttäytymiseen puuttuminen on useimmissa tapauksissa suunnitelmallinen kohdennetun tai yksilöidyn tason puuttumiskeino, siksi emme keskity siihen enempää tässä verkkokurssin osassa. Lisää erityisen haastavaan käyttäytymiseen esimerkiksi aggressiiviseen ja väkivaltaiseen käyttäytymiseen puuttumisesta pääset oppimaan verkkokurssisarjamme tulevissa kohdennettuun ja yksilöityyn tukeen keskittyvissä osissa. Seuraamusten lisäksi esi- ja perusopetuksessa on käytössä lain mukaiset kurinpito- ja turvaamistoimenpiteet. Niistä voit halutessasi lukea tarkemmin Opetushallituksen sivuilta: https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/kurinpitokeinot-ja-turvaamistoimenpiteet-perusopetuksessa

---

 

Voit lukea lisää Tukea arkeen!-oppaan sivuilta 70-74.

 

Tee seuraavaksi pieni testi erilaisista puuttumisen tavoista.