2.3 Käyttäytymisodotukset, käyttäytymisen taitojen opettaminen ja vahvistaminen

Käyttäytyminen on opittava taito siinä kuin vaikkapa lukeminen, laskeminen, pyörällä ajaminen tai virkkaaminen. Kuten edellä mainituissa taidoissa, myös käyttäytymisessä toiset lapset tarvitsevat enemmän harjoittelua kuin toiset. Odotusten mukaista käyttäytymistä tulee opettaa ja opetuksen tulee olla järjestelmällistä ja pitkäjänteistä. Käyttäytymisodotukset ja säännöt tulee luoda yhdessä ryhmän lasten ja nuorten kanssa heti toimintakauden aluksi ja näiden odotusten mukaista käyttäytymistä on opetettava, mallinnettava ja vahvistettava johdonmukaisesti ja tehokkaasti läpi koko toimintakauden. 

Tilannetietoista, toivottavaa käyttäytymistä voidaan oppia ja opettaa ja samoin ei-toivotusta tai epäsopivasta  käyttäytymisestä voi oppia pois. Käyttäytymismallien opettaminen vaatii selkeää toimintaohjeiden antamista ja sovittujen mallien harjoittelemista sekä onnistumisten vahvistamista täsmällisillä kehuilla, esimerkiksi: ”Kaisla, laitoit takkisi hienosti uuteen naulakkoosi!”, ”Janek, viittaat mahtavasti hiljaa!”.

On hyvä huomioida, että ei-toivotun käyttäytymismallin muuttaminen on haastavaa. Mitä kauemmin lapsi tai nuori on toiminut ei-toivotulla tavalla, sitä vaikeampaa poisoppiminen on. Siksi nuorten käyttäytymisen muuttaminen on paljon vaikeampaa kuin pienempien lasten. Tästä syystä vahvaa yleisen tason myönteistä käyttäytymisen tukea tulisi rakentaa kaiken ikäisten lasten kanssa ja ei-toivottuun käyttäytymiseen tulisi puuttua kohdennetun ja yksilöidyn tuen keinoin jo varhain.

Vaikka käyttäytymisen muutos on haastavaa, on se kuitenkin mahdollista. Kun lapsia ja nuoria autetaan tunnistamaan vaihtoehtoja ei-toivotulle käyttäytymiselle, tuetaan myönteistä käyttäytymisen muutosta. Kasvattajien on tärkeää huomioida, että ei-toivotulle käyttäytymiselle vaihtoehtoisen toivotun käyttäytymisen tulee palvella samaa tarvetta. Esimerkiksi lapsi tai nuori, joka vaeltelee ei-toivotusti oppimistilassa, voidaan esimerkiksi ohjata tekemään käytäväkävely tai pyytää häntä suorittamaan joku kasvattajaa avustava tehtävä, kuten tarvikkeiden jakaminen. Mahdollisuus onnistua lisää toivotun käyttäytymisen todennäköisyyttä. Kasvattajien on muutosta mahdollistaakseen ja käyttäytymistä opettaakseen tärkeää tuntea myönteisen käyttäytymisen tuen keinot ja toimintamallit.

Käyttäytyminen opittavana taitona

Kun käyttäytyminen nähdään opittavana taitona, voidaan käyttäytymisen taitojen oppimiseen ja opettamiseen soveltaa samoja perusperiaatteita kuin kaikkeen muuhunkin opettamiseen. Keskeisiä elementtejä ovat motivaation herättäminen ja ylläpitäminen, tavoitesuuntautuneisuus sekä toiminnasta seuraava palaute. Käyttäytymisen taitojen oppimista voidaan tukea konkretisoimalla tavoitteet ja jakamalla ne osatavoitteiksi. Sopivan kokoisten osatavoitteiden kautta tavoitteet ovat saavutettavissa ja niissä onnistumiseen kiinnitetään erityistä huomiota, jolloin tavoitteiden eteen ponnistelemisesta ja niiden saavuttamisesta tulee palkitsevaa.

Tärkeää on opittavan käyttäytymisen taidon:

• määritteleminen
• mallintaminen ja näkyväksi tekeminen
• pilkkominen sopivan pieniin osiin
• harjoitteleminen erityisesti käyttäytymisodotuksiin ja käyttäytymisen taitoihin keskittyvissä opetustilanteessa ja välitön positiivisen palautteen antaminen onnistumisesta tai yrittämisestä
• harjoitteleminen päiväkodin tai koulun arkitilanteissa ja välitön positiivisen palautteen antaminen onnistumisesta tai yrittämisestä
• tarvittaessa opittavan taidon uudelleen määritteleminen, tarkentaminen ja harjoitteleminen

Teoriat käyttäytymisen oppimisen taustalla

Käyttäytymisen opettamisen ja oppimisen taustalla vaikuttavia teorioita ovat sosiaalisen oppimisen teoria sekä behaviorismi. Sosiaalisen oppimisen teorian mukaan oppiminen on mallioppimista, jossa oppiminen tapahtuu yhteisön taitavampien jäsenten toimintaa seuraamalla ja jäljittelemällä. Behavioristisen lähestymistavan perusperiaatteena on oppimisen näkeminen ärsyke-reaktio-sarjoina. Idea voidaan tiivistää kirjainyhdistelmällä A-B-C , jossa A tarkoittaa edeltäjää (attendance), B käyttäytymistä (behavior) ja C seurausta (consequence).

Toivotun käyttäytymisen opettamisessa tärkeintä on keskittyä A-kohtaan, niihin tapahtumiin, jotka edeltävät käyttäytymistä. Näillä ennakoivilla strategioilla, kuten ympäristön jäsentämisellä, ennakoinnilla, ohjauksella sekä oppimateriaaleilla, käyttäytymisodotuksilla ja käyttäytymisen taitojen opettamisella on keskeinen merkitys toivotun käyttäytymisen tukemisessa. Käyttäytymisen opettamisessa seurauksena (C) toimii kasvattajan antama oppijan ulkopuolelta tuleva palaute, myönteinen vahvistaminen kehuilla, ohjaaminen oikeaan toimintaan tai sovitut seuraukset ei-toivotusta käyttäytymisestä. A-B-C-mallia voi käyttää myös konkreettisena työkaluna käyttäytymispulmissa joko aikuisten kesken tai yhdessä lapsen kanssa. Erityisen tärkeää on keskittyä A-kohtaan eli haastavaa käyttäytymistä ennakoiviin tilanteisiin. A-B-C-malli on myös yksi kognitiivisen käyttäytymisterapian työkaluista.

Seuraavasta dia-esityksestä voit lukea lisää käyttäytymisen opettamisen ja oppimisen takana olevista teorioista. A-B-C-mallista käyttäytymispulmien ratkaisun apuna opit puolestaan enemmän verkkokurssisarjamme kolmannessa osassa.

Kasvattaja käyttäytymisen opettajana

Selkeästi ohjaamalla ja tarkkaan mietittyä palautetta antamalla voidaan vaikuttaa lapsen tai nuoren tapoihin toimia erilaisissa tilanteissa. Ohjauksen ja täsmäpalautteen lisäksi lapsille ja nuorille tulee tarjota mahdollisuuksia harjoitella käyttäytymisen taitoja niin kohdennetusti käyttäytymisen taitoja harjoittavissa opetustilanteissa kuin kaikessa päiväkodin ja koulun arkitoiminnassa. Kuten yhteisöllisestä myönteisen käyttäytymisen tukemisesta lukiessasi opit, vaatii toivotun käyttäytymisen opettaminen henkilökunnalta sitoutumista yhteisiin käyttäytymisodotuksiin ja toimintamalleihin, onnistumisten huomaamiseen ja myönteisen huomion antamiseen.

Toivottu käyttäytymismalli ja toimintapa tulee määritellä selkeänä myönteisenä toimintaohjeena. Lapsen tai nuoren tulee tietää, mitä häneltä odotetaan ja kuinka hänen pitää toimia, pelkkä jonkun asian kieltäminen ei auta. Tästä syystä ”En lyö muita!” ja ”En huutele.” -tyyppiset käytösohjeet harvoin tuovat toivottua tulosta. Tärkeää on määritellä tapa, jolla toivomme lasten ja nuorten käyttäytyvän esimerkiksi ”Lähden pois tilanteesta, jos minua hermostuttaa:” tai ”Pyydän puheenvuoroa viittaamalla ja odotan, kunnes aikuinen antaa minulle puheenvuoron.”. Positiivisesti taitoina ja toimintaohjeina määriteltyjen käyttäytymisodotusten lisäksi käyttäytymisen opettaminen edellyttää kasvattajilta mallintavaa puhetta ja toimintaa.

Seuraavaksi pääset oppimaan lisää käyttäytymisodotusten laatimisesta, positiivisesta vahvistamisesta sekä ei-toivottuun käyttäytymiseen puuttumisesta.