2.1 Vuorovaikutus ja kohtaaminen

Vuorovaikutus ja kohtaaminen ovat keskiössä niin kaikessa kasvattamisessa ja opettamisessa kuin käyttäytymisellään reagoivien lasten ja nuorten tukemisessa. Tutkimusten mukaan myönteinen suhde oppijoiden ja kasvattajien välillä on yksi tärkeimmistä toivottua käyttäytymistä lisäävistä tekijöistä. Välittävän ilmapiirin ja oppijan ja kasvattajan välisen myönteisen vuorovaikutuksen luominen ja ylläpitäminen on merkittävä osa myönteistä käyttäytymisen tukea. Laadukkaan pedagogiikan taustalla on laadukas vuorovaikutus. Vuorovaikutustaitoja kehittämällä kasvattaja kehittää niin suhdettaan lapsiin ja nuoriin kuin pedagogista toimintaansa. Käyttämällä toimintatapoja, jotka tuottavat ja lisäävät myönteistä, rakentavaa vuorovaikutusta, voi saada aikaan paremman oppimis- ja työskentely-ympäristön niin lapsille, nuorille kuin aikuisille. 

Kouluterveyskyselyssä 2023 yläkouluikäiset vastasivat kysymyksiin vuorovaikutuksesta ja opettajan  kiinnostuksesta oppilaan kuulumisiin. Kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista 41,8 % koki etteivät opettaja ole kiinnostuneita heidän kuulumisistaan. Siis lähes puolet. Nuorten rehvakkaat puheet ja ehkä korostettu piittaamattomuus voivat hämätä aikuisia, jotka tulkitsevat käyttäytymisen sellaiseksi, etteivät oppilaat ole kiinnostuneita aikuisista ja heidän kohtaamisestaan. Suuri osa nuorista kaipaisi tämän kyselytuloksen mukaan enemmän ihan helppoa kohtaamista. ”Moi, mitä kuuluu?” -kysyminen ei vie paljon aikaa, mutta sillä voi saavuttaa paljon.

Kuvio: Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö. Itlasto. https://itlasto.fi/

Seuraavalla videolla kuullaan lisää ajatuksia kohtaamisesta. Videoon on koottu eri-ikäisten lasten ja nuorten ajatuksia hyvästä kohtaamisesta. Minkälainen tilanne, minkälainen aikuinen tai ympäristö mahdollistavat omien ajatusten jakamisen tai avun pyytämisen. Lapsia ja nuoria on haastateltu ja ajatukset kerätty tammikuussa 2024. Päästetään lapset ja nuoret ääneen.

Videon kesto 1:33

Mitä ajatuksia video herätti? Tutun aikuisen läsnäolon tarve tuntuu olevan teema, joka toistuu ikäryhmästä riippumatta. Kiireettömyys ja kuuntelemaan asettuminen myös mainittiin useasti.

Vuorovaikutus ja kohtaaminen lähtevät arjen pienistä teoista

Tervehtiminen, hymy ja kuulumisten kysyminen ovat perusta hyvän suhteen luomiselle. Keskeistä hyvän vuorovaikutuksen rakentamisessa on aikuisen emotionaalinen tilannetaju. Kyky havainnoida toisen tunnetilaa ja tarpeita sekä reagoida niihin tarkoituksenmukaisesti. Kasvattajan ja lapsen tai nuoren välinen suhde on tärkeä ja sillä on merkitystä myös oppimiseen. Ihmissuhteet vaikuttavat aivojen kehitykseen ja niillä on merkitys kognitiiviseen, emotionaaliseen, sosiaaliseen sekä käyttäytymiseen liittyvään ja jopa biologiseen kehitykseen. Toimiva vuorovaikutus voi helpottaa oppimista erityisesti niillä oppilailla, joilla on vaikeuksia koulussa. Hyvinvoiva mieli oppii ja toimiva arjen vuorovaikutus on iso osa hyvinvointia. 

Mitä paremmin kasvattaja tuntee lapsen tai nuoren, sitä helpompi on rakentaa luottamukseen ja ymmärrykseen perustuva vuorovaikutussuhde.  Lasten ja nuorten kanssa toimivilla ammattilaisilla tulee olla valmiudet huolehtia siitä, että lapsen oikeudet toteutuvat vuorovaikutustilanteissa. Lapsia ja nuoria kohdattaessa on välttämätöntä ymmärtää ja kunnioittaa lapsen näkökulmaa ja kehitystä. Lapsen ja nuoren yksilölliset valmiudet ja esimerkiksi kieli- tai kulttuuritausta tulee ottaa huomioon. Kasvattajan tärkeänä tehtävänä on havaita lasten ja nuorten hennotkin vuorovaikutusaloitteet. Mitä ennakkoluulottomammin ja avoimemmin kasvattaja onnistuu näkemään ja kuulemaan lapsen tai nuoren tarpeet haastavassakin tilanteessa, sitä paremmat mahdollisuudet onnistuneeseen kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen tilanteessa on. Lämmin vuorovaikutus ja aito kohtaaminen lisäävät toiveikkuutta ja kohottavat mielialaa.

Kieli- ja kulttuuritietoisuus

Kielellisten ja kulttuuristen erojen ymmärtäminen ja huomioiminen ovat yksi keskeinen asia myönteisessä käyttäytymisen tukemisessa. Kieli- ja kulttuuritietoisuus on tärkeä huomioida kaikessa kasvatuksessa ja opetuksessa. Kielen avulla rakennamme merkityksiä maailmasta. Kieli on niin väline niin oppimiseen kuin kommunikaatioon. Kielitietoisuus eli kielellisesti vastuullinen pedagogiikka tukee kaikkien lasten ja nuorten oppimista.  Kielitietoisessa kasvatuksessa pyritään tukemaan ja vahvistamaan lasten ja nuorten luottamusta oppia ja käyttää kieliä niin varhaiskasvatuksessa tai koulussa kuin myös vapaa-ajalla. Jokainen aikuinen on kielellinen malli ja omalta osaltaan kielen opettaja. Kielitietoisessa ympäristössä arvostetaan monikielisyyttä ja tuetaan monilukutaidon kehittymistä.

Vuorovaikutus on paljon muutakin kuin puhuttu tai kirjoitettu kieli. Kasvattajan on hyvä muistaa, että puheen lisäksi lapset ja nuoret lukevat myös aikuisten kehonkieltä ilmeineen ja eleineen. Vuorovaikutuksen nonverbaaliset viestit näkyvät ja kuuluvat esimerkiksi kehon asennossa, eleissä, ilmeissä, äänensävyssä, äänen painossa ja fyysisessä läheisyydessä tai etäisyydessä. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä suurempi on nonverbaalisen viestin merkitys. 

Tue erilaisia vuorovaikutuksen tapoja

Vuorovaikutuksessa tulee huomioida kielitaustan lisäksi myös muut mahdolliset kommunikaation rajoitteet ja käyttää tarvittavia kommunikaatiota tukevia menetelmiä. Lapselle tai nuorelle on annettava mahdollisuus kertoa itseään koskevista asioista itselleen sopivalla tavalla. Kohtaamiseen on varattava riittävästi aikaa, jotta lapsen tai nuoren luottamus aikuiseen voi rakentua kiireettömästi, pakottamatta ja välittävässä ilmapiirissä.