Käyttäytymisellään reagoivat lapset ja nuoret
Käyttäytymisellä reagoimisen taustalla on useimmiten haastava tunne ja tunteen takana tarve. Perustarpeisiin liittyen nälkäkiukku on käsitteenä varmasti useimmille tuttu. Perustarpeet ja niiden täyttämättä jättämisen herättämät tunteet ovatkin yksi selittävä tekijä käyttäytymisellä reagoinnin takana. Myös liian suuret odotukset ja vaikeat tehtävät saattavat aiheuttaa ei-toivottua käyttäytymistä. Muita syitä ovat esimerkiksi erilaiset huolet, vaikeat tunteet, kuten ärtymys ja yksinäisyys tai kokemus aikuisten epäluotettavuudesta. Käyttäytymisellä reagointi saattaa olla myös reaktio uhkaavalta tuntuvaan tilanteeseen tai johtua traumakokemuksen aktivoitumisesta.
Käyttäytymisellä reagoiminen on lapsilla tavallista, sillä lapsi vasta opettelee käyttäytymisen säätelyä ja muita taitoja. Lasten ja nuorten normaaliin kehitykseen kuuluu vaiheita, joissa rajojen koettelu ja uhmaaminen kuuluvat asiaan. Haastavaa käyttäytymistä esiintyy normaalikehityksessä erityisesti kaksi- kolmevuotiaana, esikoulu-, esimurros- ja murrosiässä. Esimerkiksi murrosiässä psyykkisen kehityksen edetessä fyysistä hitaammin voi mielen yritys sopeutua muutokseen näkyä esimerkiksi lapsekkaana tai haastavana käyttäytymisenä. Käyttäytymisen säätelyssä keskeisessä osassa ovat aivojen etuotsalohkot, joiden kypsyminen ja kehittyminen jatkuu varhaisaikuisuuteen asti.
Yksi käyttäytymisen taustalla vaikuttava asia ovat temperamenttierot. Temperamentilla tarkoitetaan ihmisen synnynnäisiä valmiuksia reagoida ja toimia tietyllä tavalla. Esimerkkejä temperamenttipiirteistä ovat aktiivisuus, häirittävyys ja sopeutuminen. Temperamentti vaikuttaa siihen, minkälaiset ympäristön ärsykkeet koetaan kiinnostaviksi ja mitkä taas ohitetaan, miten voimakkaasti ja millä tavalla ärsykkeisiin reagoidaan ja minkälaiset asiat koetaan palkitsevina. Osa meistä kiihtyy nollasta sataan hetkessä, kun taas sama yllyke saa toisen vain hymähtämään. Myös aikuiset ovat yksilöitä. Lasten ja nuorten kanssa toimivien aikuisten kokemus haastavasta käyttäytymisestä voi poiketa hyvinkin paljon toisistaan. Se, jonka joku kokee todella haastavana, voi toisen mielestä olla vain hieman ärsyttävää.
Lapselle tai nuorelle vaikeat tilanteet voivat johtaa käyttäytymisellä reagointiin. Normaalista kehityksestä poikkeava käyttäytymisellä reagointi on useimmiten lapsen hätähuuto. Se viestii meille kasvattajille, että lapsi ei ole vielä oppinut paremmin sopivaa, hyväksyttävää sanallista tai muuta ilmaisutapaa. Tärkeä ajatus haastavaa käyttäytymistä kohdatessa on tiedostaa, että lapsi tai nuori ei ole vaikea vaan hänellä on vaikeaa. Lapset ja nuoret toimivat niin kuin he osaavat, tilanteeseen nähden parhaalla mahdollisessa tavallaan. Jos tämä tapa on tilanteeseen epäsopiva, tulee meidän aikuisten pohtia, kuinka voimme tukea lasta tai nuorta, jotta hän pystyisi tilanteessa toimimaan toivotulla tavalla, kuinka voimme ennalta ehkäistä haastavia tilanteita ja antaa lapselle tai nuorelle mahdollisuuden toisenlaiseen toivottuun käyttäytymiseen.
Onko tämä normaalia?
Useimmilla lapsilla ja nuorilla käyttäytymisellä reagointi on ohimenevää, ikään ja kehitystasoon tai erityisen haastavaan tilanteeseen liittyvää. Raja normaalin ja poikkeavan välillä on häilyvä. Sama käyttäytymismalli, joka koetaan toisessa ympäristössä tai toisessa ikävaiheessa hyväksyttäväksi, voidaan toisessa yhteydessä nähdä haastavana. Kokemukseen käyttäytymisellä reagoinnin haastavuudesta voi vaikuttaa myös sen frekvenssi. Onko kyse yksittäisestä kerrasta vai onko käyttäytyminen toistuvaa? Lisäksi käsitykseen vaikuttaa omassa ympäristössä tyypillinen käyttäytyminen. Arki erilaisten lasten ja nuorten kanssa erilaisissa ryhmissä toimiessa muodostaa meille aikuisille käsityksen siitä, mikä juuri tässä ympäristössä näiden lasten ja nuorten kanssa on tavallista ja mikä sellaista käyttäytymistä, johon pitää puuttua.
Oppimisympäristöissä käyttäytymisellä reagointi koettelee niin lasta tai nuorta kuin hänen rinnallaan kulkevia kasvattajia. Haastava käytös voi olla joko ulos- tai sisäänpäin suuntautuvaa, vaarallista tai vaaratonta. Perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen toimintaympäristöissä haastavaksi koettu käytös ilmenee usein:
Käyttäytymistä ennakoivat tekijät
Käyttäytymisen hallinta tilanteita ennakoimalla on haaste meille kasvattajille. Siihen on kuitenkin löydettävissä ratkaisuja, keinoja, joilla haaste kohdataan. Esimerkiksi aggressiivisen käyttäytymisen taustalla on lapsen tai nuoren hätä. Kun tunteet vyöryvät yli eikä rauhoittumiskeinoa löydy, saa aggressio vallan.
Ensiarvoisen tärkeää on ennakoivien tekijöiden tunnistaminen ja havaitseminen. Lasta ja nuorta on tärkeää opettaa tunnistamaan näitä ennakoivia merkkejä myös itse itsessään. Silloin hänen on itsekin mahdollista esimerkiksi sanoittaa tilannetta, pyytää apua tai vaikka poistua yhteisestä tilasta ajoissa. Ennusmerkit havaitsemalla voi lapsi tai nuori itse sekä hänen kanssaan toimiva aikuinen pystyä vaikuttamaan käyttäytymiseen ajoissa. Haastava käytös voidaan pystyä pysäyttämään tai estämään kokonaan. Lapsen ja nuoren tuntemus ja yhteinen suunnittelu hänen kanssaan auttaa. Silloin ennakoiviin signaaleihin pystytään reagoimaan lasta ja nuorta tukien, suunnitelmallisella tavalla.
Haastavaa käytöstä ennakoivat:
Pois haastavasta tilanteesta
Mikään ennakointi ei pysty estämään kaikkia haastavia tilanteita. On tärkeää tarkastella tilanteita objektiivisesti, tunnistaa mitä tapahtuu ja mistä käyttäytymisellä reagointi voi johtua. Aikuisen tulee kiinnittää huomio myös omaan toimintaansa, ettei provosoisi lasta tai nuorta haastavassa tilanteessa. Esimerkiksi perään lähteminen (juokseminen), kiinni tarttuminen, tiukasti silmiin tuijottaminen (erityisesti ylhäältä alaspäin) voivat provosoida tilannetta.
Kun lapsi tai nuori kohtaa haastavan tilanteen, eikä selviä siitä, laukaisee se hänessä stressireaktion. Tunteiden ja käyttäytymisen säätely on silloin erittäin vaikeaa. Säätelyssään epäonnistunut lapsi tarvitsee aikuisen säätelytukea, turvallisesti läsnäoleva tuttu aikuinen rauhoittaa. Siirtyminen toiseen tilaan auttaa usein. On tärkeää, että lapsi pääsee pois aggressiivisesta tunnetilasta kasvonsa säilyttäen. Yhteinen jakaminen on tärkeää, yksin jääminen on haitallista niin mielelle kuin keholle ja yksin jättäminen tekee tunnesäätelystä entistä haastavampaa.
Kun lapsen tai nuoren omat aivot ovat hälytystilassa, antaa aikuinen kanssasäätelyllä osan omasta säätelykyvystään lapsen tai nuoren käyttöön. Aikuinen, joka yrittää nähdä käyttäytymisen taakse ja auttaa vastaamalla käyttäytymisen takana olevaan tunteeseen ja tarpeeseen, tukee lasta ja nuorta. Kun hälytystila kehossa ja mielessä rauhoittuu, vahvistuvat samalla myös lapsen ja nuoren omat etuotsalohkojen säätelyradat.
Kehollisten reaktioiden rauhoituttua myös mieli rauhoittuu, yhteys palautuu ja vähitellen on mahdollista keskustella. Vaikeiden asioiden käsitteleminen luottamuksellisesti tilanteessa ja sen jälkeen on tärkeää. Bruce Perryn kehittämä kolmen ”ärrän” (regulate, relate, reason) mallin on kanssasäätelyn malli haastavasta tilanteesta reflektoinnin ja oppimisen mahdollistavaan tilaan.
Käyttäytyminen opittavana taitona
Käyttäytymisen muutos on oppimista, joka perustuu kokemukseen tai ajatteluun. Käyttäytymiseen vaikuttavat niin toisten ihmisten reaktiot kuin yksilön havainnot oman käyttäytymisen vaikutuksesta ympäristöön. Käyttäytyminen muuttuu oppimisprosesseihin vaikuttamalla, sopivia oppimiskokemuksia tarjoamalla. Tärkeä näkökulma haastavaksi koettuun käyttäytymiseen onkin käyttäytymisen näkeminen taitoina, joita voidaan oppia.
Pelkkä tieto toivotusta käyttäytymisestä ei riitä. Aivot muokkautuvat harjoittelun ja toistojen kautta. Sopivin tavoittein, riittävin toistoin, kannustaen, vahvistaen sekä toivottua käyttäytymistä mallintamalla voimme kaikki oppia uusia tapoja toimia. Se ei kuitenkaan ole helppoa. Käyttäytymismalli on lapsen tai nuoren siihen astisen käsityksen mukaan paras tapa toimia tilanteessa, opittu selviytymisstrategia, josta pois oppiminen voi olla pelottavaa. Vaatimus käyttäytymismallin muuttamiseen voikin olla lapselle hyvin vaikeaa, sillä se haastaa yksilön minuutta: arvoja, maailmankuvaa ja identiteettiä. Uusien käyttäytymismallien oppiminen ja opettaminen vaatiikin kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä.
Lisää tietoa ja keinoja käyttäytymisellään reagoivien lasten ja nuorten kohtaamiseen saat verkkokurssisarjamme seuraavissa osissa, jota keskittyvät käyttäytymisen tukemiseen kohdennetulla ja yksilöidyllä tasolla. Verkkokurssin kolmannessa osassa tutustutaan esimerkiksi Ross W. Greenen yhteistoiminnalliseen ongelmanratkaisumalliin (Collaborative Problem Solving CPS) sekä Bo Hejlskov Elvén haastavien tilanteiden tapahtuma-analyysimalliin.
Minkälaisen käyttäytymisellä reagoinnin koet omassa työympäristössäsi kaikkein haastavimmaksi? Mitähän muut ajattelevat asiasta? Entä minkälaisia ajatuksia edellä lukemasi herätti? Kirjaa ajatuksiasi ylös ja valitse niistä 1-2, jotka haluat jakaa myös muiden opiskelijoiden kanssa.
Kirjoita otsikkoa klikkaamalla ajatuksesi oman kohderyhmäsi Mentimeteriin. Oman ikäryhmän lisäksi kannattaa tutustua ja tutkia myös muiden ikäryhmien kasvattajien ajatuksia. Mitä yhteistä entä mitä eroja löydät?
Varhaiskasvatus ja esiopetus
Yläkoulu
Olet nyt päässyt jo aika syvälle haastavan käyttäytymisen taustoihin. Seuraavaksi pääset kuulemaan asiantuntijaluennon lasten ja nuorten käyttäytymisestä.